Aitan kongilla istui murtunut
pikku poika ja itkua väänsi,
lohduttomana nenäänsä niisti
ja hartioitaan täristi - se oli
pojan elämän pahin päivä;
naapurin rääväsuut lapset
elämäntotuuksia pojalle lateli:
Mitä siinä pullistelet, huutolainen,
ei ole sinulla äitiä, ei edes isää,
eikä tuo kotisi ole oma kotisi -
sinulla ei ole mitään, elätti!
Kasvatti-muori pojan parkuvan
näki, syytä murheeseen mustaan
kysyi, ja kun tarinan kuuli,
taputti päälaelle hellästi, kuiskasi:
Älä huoli, huutolainen, elätti et ole,
ja ajattelepas tätä: on sinulla isiä
enemmän kuin muilla, kokonaista
kolme, on taivaan isä, kasvatti-isä
ja omakin isä - jo pyyhi silmäsi!
Vähitellen värinä laantui hartioista,
vaimeni itku ja kuivuivat silmätkin.
On tuosta jo aikaa miltei miesikä,
mutta aina se mieleen palaa kun
juhlitaan isää, isälle lauletaan -
ja aina lohduttaa tuo vanha lohtu:
minullapa onkin kolme isää -
nyt kaksi heistä jo mullan alla,
mutta yksi, orvon turva taivainen,
poikaansa neuvoo ja rakastaa,
katsoo tekojensa perään, välillä
toruu kun on toruille syitä, ei
muuten, muut ajat ohjaa oikeaan.
Ps. kannattaa lukea myös Otto, Otto ja ottopoika -runo - jos haluaa lueskella taustoja mistä tämäkin runo aiheensa lippoo.
Rivien välistä voi lukea että runo perustuu tositapahtumiin, ei tuollaista keksitäPs. kannattaa lukea myös Otto, Otto ja ottopoika -runo - jos haluaa lueskella taustoja mistä tämäkin runo aiheensa lippoo.