Vielä seisoo pieni mökki rannan tuntumassa, ovipielet kallellaan, savupiippu kaatumassa.

Leikkaamaton nurmiheinä pihapolun peittää, suuri koivu varjoansa mökin seinään heittää.

Perheelle tuo pieni mökki ennen suojan antoi, syksyn sateet, talven lumet katto päällään kantoi.

Vuorotellen lapset lähti kaikki maailmaan, pakko oli lähteä leivän hankintaan.

Kirkkomaassa Äiti, Isä, sitten levon saivat, heiltä loppui maalliset huolet sekä vaivat.

Elämän kai jatkuvan kurkihirsi luuli, kunnes seinät huokui kylmyyttään, kun sammui tuvan uuni.

Vaikka henkii autiutta mökin pihapiiri, tuvan nurkas` asustaa, sentään metsähiiri.

Lehdet koivun syksyllä kun tuulen mukaan lähti, vielä näkyi akkunasta tuttu iltatähti.