Väsyttää hymyillä näin keväällä,

maa vielä kituu, ei edes yritä

kukkaset sieltä nousta, yletä.

En haluaisi palata surujen teiltä...

Masentaa kertoa samoja juttuja,

kerrata satua, että on yhä toivoa.

Vanhemmiten moni alkaa turtua,

nähdä turhaksi viisauttaan jaella.

Viluisena vasten pation kaidetta

nojaan ja alan taas tupakoida.

Lintuset laulaa mikä mitäkin osaa,

itse en jaksa kuin huokaista hiljaa.

Veijo A Määttänen
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Murheellinen mies

Korjasin pikku kirjoitusvirheeni, oli jäänyt mieltä painamaan. Nyt pitäisi runon olla OK. - Iloisempia säkeitä jos kaipaatte, niitä löytyy mm. runoistani: Voehan Vennää, vappu! tai Daamin direktiivit tai Mummo ja mamsellit. Keskustelut palstalla on niitä lähipäivinä kommentoitu, joten ei tarvitse enempiä selailla runot-osiota taaksepäin. Ai niin, oikein lupsakkaa kevättä kaikille, jotka kynnelle kykenee, ja niillekin jotka ehkä eivät... Ps. on se sitten kiva kun ei ole krapuloita, ei ole rahaa...
Lue kommentti