Veistämällä tehty on naamavärkkini mun,
hiontapaperiin en ole kuullut kajotun.
Tulos on kuin metsänhiisi,
tehdään siitä hittibiisi.
Tunteistani mun, tietävätkö naiset siitä,
naamalleni kaikki nauraa, komeus ei riitä.
Syyn kyllä ymmärrän, kun peiliin tuijotan.
Ei ihmetellä tarvitse, jos joskus murjotan.
Siks* romantiikka ei sovi minulle. kun
naamani ja ääneni laittaa kaiken pilalle...
Laulaisin mielelläni, kun joutuu yö ja kuu.
Useasti kuulen kuitenkin,
laita suppuun suu.
Niin ne kertovat, niin ne väittävät,
että ääntä mahtuu maailmaan, mutta
sanovat ettei ääneni sopisikaan.
Äänestäni kuulemma ei laulurastas nauti,
ääni ei ole laulua,
kuulemma on kurkkutauti.
Kirveellä ja puukolla on muotoiltu kasvoni vaan,
nelkyt-luvun tyyliin, huolimattomaan.
Siks* romantiikka ei sovi minulle
kun lauluääneni panee kaiken kauniin pilalle.
