Koko aistimaailmani on

kuin varuillaan,

silmäni ovat vielä kiinni.

Tunnen aistivani aamun.

Kuuntelen ääniä ulkoa.

Havahdun valon pyrkiessä

 tietoisuuteeni ja ajattelen,

minä tässä, vielä elämässä.

Huokaan nautinnollisesti,

suupieleni venyessä

hiljaiseen nauruun, 

on niin on, uusi aamu,

uusi päivä odottaa.