.

ODOTUS

On tupa pieni.
Minä armastain odotan.
vieressä pienen ikkunan.
Millä hetkellä vain voi armaani saapua.
Ensilumi takana ikkunan maahan satanut.

Pihapihlajat vieressä aidan
lumisina nuokkuvat.
Tielle katsovat.
On tie autio.
On lumi valkea.

Armaani sotimaan, puolesta vieraan maan.
Jätetettävä oli kotikonnut rakkaat.
Vieraalle maalle,
vieraille oville oli mentävä kolkuttamaan.
Heidät pois kodista oli armaani ajettava.

Outoa, julmaa.
Sydän särkyy kun ajattelen.
Ei kyennyt puhetta armaani ymmärtämään.
Ase kädessä kulki halki vieraan maan.
Multaan vieraan en armaani tahdo jäävän.
Rukoilen,  kotimaahan palata anna.

Huomenna saapuu armaani.
Rinnalleni.

Yö.

Syttyy tähdet,
päre seinän himmenee.
Ei saavu armaani.

Luoja.Käännyn puoleesi
maalla vieraalla varjele.
Palata kotiin anna,
luo rakkaan ihmisen.

Juuli2014

ODOTUS

juuli 26.10.2014 klo 18:29 Vierailija 26.10.2014 klo 17:01 Tosi mauton kuvavalinta runolle. Meikattu lepattava silmä ristiriidassa runon vanhanajan kanssa. Tosi tyhmä arvostelu, täystollo ja tietämätön. Naiset on aina aatamiajoilta lähtien koristutuneet. Naamansa ja vaatteensa. Sota-aikana oli silmämeikki musteella hiilelläkin ja kreppipaperilla, sukansaumat hiilellä paljaaseen sääreen. Hiilellä valkaistiin jopa hampaat. Muisteles uudestan jos pystyt. Voi itku näiden mukamestaroijoiden kanssa...
Lue kommentti