Heng채styneen채, hikikarpalo otsallani,
on niin kuuma, kuin aavikolla,
vailla varjoa.

Katson kahta kukkulaasi,
nuo laaksosta kohoavat kumpareet,
otan hell채sti kiinni ja suutelen.

Pisara otsaltani tipahtaa,
kuin merivett채, niin suolaista,
valuu rinnett채 niin kaunista,
l채mp철채 hohkavaa.

Sis채lt철 jatkuu mainoksen j채lkeen

Pisara saavuttaa laakson,
pys채htyy v채liin kukkuloiden,
alle rinteiden.

Sis채lt철 jatkuu mainoksen alla

Lasken poskeni laaksoon,
n채en varjon joka kasvoilleni lankeaa,
tuo varjo kukkulan.

Huokaisen onnesta,
suljen silm채ni ja nukahdan.

Olet tuonut minut keitaalle,
keitaalle rakkauden.

Olet sammuttanut janon,
janon rakkauden.

Oma kaunis kamelin

http://runoilevat.ajatukseni.net/

Sis채lt철 jatkuu mainoksen alla