Hengästyneenä, hikikarpalo otsallani,
on niin kuuma, kuin aavikolla,
vailla varjoa.

Katson kahta kukkulaasi,
nuo laaksosta kohoavat kumpareet,
otan hellästi kiinni ja suutelen.

Pisara otsaltani tipahtaa,
kuin merivettä, niin suolaista,
valuu rinnettä niin kaunista,
lämpöä hohkavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pisara saavuttaa laakson,
pysähtyy väliin kukkuloiden,
alle rinteiden.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lasken poskeni laaksoon,
näen varjon joka kasvoilleni lankeaa,
tuo varjo kukkulan.

Huokaisen onnesta,
suljen silmäni ja nukahdan.

Olet tuonut minut keitaalle,
keitaalle rakkauden.

Olet sammuttanut janon,
janon rakkauden.

Oma kaunis kamelin

http://runoilevat.ajatukseni.net/

Sisältö jatkuu mainoksen alla