Katseet ihoon uppoutuuu
kun kaksi tuntematonta toisiinsa kietoutuu
Aika pysähtyy, sadepisaroiden lauluun
sydänäänet sekoittuu

Olet kuin hento köynnös
syleilet vanhaa, puista juuriltaan vahvinta
Kipu hälvenee, uusi aamu aukenee
taivas tätä tietä varjelee

Olen kuin kyynel, kyyhkynen
kaunis valo, silmissä merensinisten
Usko huomisen, lahja eilisen
turva, jonka sinä ansaitset

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hiljaa! Nyt rakkaus laskeutuu
kaikki laaksossa kuunnelkaa
Tämä onni ei katoa milloinkaan
kun uskollisina joka ilta uneen vaivutaan
kohti huomista, kaikki tämä sama toistamaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minusta hyvä ja erikoinen runo sai ihan miettiä lukemaansa Nättiejä sanoja mukavia lauseita ihan monenkirjavaa.

Runous on raadollista rakastelua
säälittävien sanojen valtameressä
Runous on rakkauden sanomaa
tulipunaisten tulppaanien laaksossa
Runous on tunneita luojastaan
kasvottomien kirjainten sateessa
Runous on suurinta vapautta
elämäntarinoiden rajattomassa tuulessa
Te kaikki jotka osaatte kirjoittaa
olette valmiita runouden maailmaan

Kiitos palautteesta, tekstien on tarkoitus herättää mielipiteitä, ja huono on myös mielipide :)

Terveisin
R.Sirkris

Lainaus:

Itsesikö kanssa keskustelet? Lääkkeet taas ottamatta?

Lainaus:

Teksti ei kovin syvällistä taidetta ole, tosin uskoisin että kyse ei ole edes mistään kuuluisasta runotaiteilijasta, mutta runojen ilmaisu nojaa usein mielikuvitukseen, sana-mielleyhtymiin ja kielen soinnillisiin ominaisuuksiin. Eli viestisi on aika säälittävän oloinen, mutta ehkä sinun runosi loistavat synkimmässäkin pimeydessä.
Lainaus:

R. Sikrisin teksti! Sanoja, sanoja, ei tästä runoelmasta ota selvää mikään.
Liekö mielikuvituksen puutetta? Jospa kirjoittaja valaisisi asiaa hieman?


Sisältö jatkuu mainoksen alla