Tännää niinko varmaa joka päivä
kaupunkil ontui, keppis kans
yks miäs, laiha ja huanosti puettu.
Hänes oli jottai näkymättömyyt.
Kukkaaa ei huamannu kompurointii
paksus lumes - määkä mittää tehny.
E tiä oliks sil ollu joku halvaus
tai vaik parksinssoni tauti
tai mitä kaikkii niit onki.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sitäkää tiä, olisko se ilahtunu,
jos mää olisi auttanu sitä
siin lume paljoures.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ko maailmas o nii monelaisii
näkymättömyyre tapoi.
Kui niihinki suhtautus oikei?
Yhret o näkymättömii ihos tähre,
toiset runsaa vartalos
ja jokku viäl väärälaisen nenäs.
Heit ei yhtää lohrut jos sannoo,
et sinul o sit hiano luanne
tai et fiksumpaa ihmis saa hakkee.
Samallai se olis ollu varmaa
se Eeriksoni kans.
Se olis vaa äyskässy:
"Mitä sää oikee yrität!"
Seuraa meitä Facebookissa
