Tulloo harvemmi siul supateltuu

niit näit lemmelorui tai laaluikaa,

sikshä mie ny aattelin, jot laetan

asjan korjuusee ja siul paakaatan

sannoo nii ku pankolt puhkusin:

Outha sie aeka makkee marjane...

Enhä mie iha kaekkee ala lorsoomaa

ja ihtein viel häpäsemmää immeiste

eissä, ossootha sie lukkee rivviinki

välilöest, ja jos et ossoo, sie tuuha

tänne, nii mie sinnuu ohjastelen -

outha sie aeka makkee marjane...

Eläkä luulottelekkaa että oesin

vielä sentää pystyy kuollu, vaekka

heenäseeväs tuntus olovan takkii

ja hoosupunttii pujotettunna, oun nii

kankeeks käänä, kaet viärästä kohtoo.

Outha sie aeka makkee marjane...

Mittees täs viel pitikää hupajoo?

Nii, jot luppoon laehuttoo, hituse,

ja kahvii en ryystä litrakaapalla

ku sukuloijjaa, santsoon kotosalla,

ja läskii, voeta, en ennee himohe.

Outha sie aeka makkee marjane...

Ka, ku unnoutin sen tupakkiasjan;

vuoskymmenijähä tuota on tullu

keohkoijjaa tervattuu, paremmi kaet

kui meijjä savolaesta sootupaattija -

mie ennemi imuttelen hunnaahuulija.

Outha sie aeka makkee marjane...

Outha sie aeka makkee marjane

Veijo A Määttänen 16.10.2014 klo 02:59 Kun oli yö ja oli hiljaista...kun oli mieli sopivasti hellä ja miestä hymyilytti...kun kynttilänliekki lepatti...kun teki mieli riipustella, rallatella, runoella...niin tälläistä jälkeä siitä syntyi: hellä höpötys. Höpöttele sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan...
Lue kommentti

Outha sie aeka makkee marjane

Vierailija 26.10.2014 klo 13:06 Vierailija 19.10.2014 klo 11:20 Vierailija 16.10.2014 klo 12:36 Harva mies se tälläisiä yörunoja kirjoittelee: täynnä tunnetta ja leppoisuutta. Monipuolinen runontekijä välillä vihastuttaa, välillä ihastuttaa... Jepulis, ja tämän tekijätä sitä vihataan mutta eniten rakastettaan. Koskettaa ja satuttaa mitä kirjottaa. Tuottoisa toveri
Lue kommentti