Pappa hiljaa köpöttelee,
on askel vakaa vielä.
Nuoret kirmaa, kipittelee,
reippaasti kotitiellä.
Pappa miettii kulkiessaan;
olin kerran nuori.
Askel oli joutuisaa -
mihin vuodet vieri!
Töitä tein niin ahkeraan,
ei ollut luppoaikaa.
Väsyneenä iltaisin,
sain pääni tyynyyn painaa.
Nyt on nuoret vapaana,
ei ole töitä heillä.
Kadulla vain lojuvat,
niin hämärillä teillä.
Tehtaitakin suljetaan,
on työttömyys niin suuri.
Mistä nuoret paikan saa;
sitä mietin juuri.
Nuoret varmaan turhautuu,
kun ei ole hommaa,
Päivät kaikki samaistuu,
he kadulla vain pummaa.
Näitä pappa mietiskelee,
köpöttäessään siellä.
Nykyaikaa harmittelee,
elon iltatiellä!
Kirjoitit tärkeästä aiheesta mukavasti, ymmärrettävästi. Iso kiitos!
Ja oikean open antamaksi arvosanaksi 8 1/2.