PEIKKO PONTUS

Siinä se istui se Peikko Pontus
sinisen aitan seinustalla.
Istui ja tuijotti
Me sitä pinkaistiin marjapensaisiin
niin että pätkähti
Koskaan ei oltu nähty moista
ei edes unissa.
Aikuiset kyllä sen mainita muistaa
vähänväliä.
Yleensä silloin kun on oltu tuhmia

Päässä sillä oli naamari kauhea
sarvia oli ja hampaita
takkuinen tukka ja tötteröitä
kummia kapistuksia.
Niskassa oli pari vilttiä
toinen kuin sanomalehtipaperia.
Toinen sukka sininen
toinen oli ihan punainen.
Alkoi Rekkukin haukkua.

Me pensaiden alta kuikittiin
kauheaa peikkoa.
Hirmuinen pääsi poru Pikkuveikalta.
piti vähältä etten minäkin itkenyt
niin kamalasti olin minä säikähtänyt.
Pissi ihan housuun tulla meinasi

Annas olla,
nousi peikko, naamarin pudotti
viltit, tötteröt maahan lysähti.

Meitä kovasti alkoi naurattaa
ei ollut se kamala ollenkaan
eikä peikko varsinkaan.

Se olikin meidän iska
Pontuksen vaatteissa.

Turhaan ihan me pelättiin

Hihhihhihihihhhihii.

Juuli -13

PEIKKO PONTUS

Vierailija 22.11.2014 klo 19:50 Tiedän ettei pitäisi kommentoida mitenkään, kun ei ole mitään hyvää sanottavana, kuvastakaan ei enää jaksa kysyä mistä se on saatu. Saattaisi jossain lasten sivulla toimiakin tuo runo. Sitten sinulle sopiva. Onko sinulla kuvamania.
Lue kommentti