Omia runojani; - tullut aikoinaan "sydämen kyllyydestä ".

Perheemme elämästä

* Niin on vuodet vierinynnä, mennyt monta ajast´aikaa.
Olen aikuisten äiti ja anoppi, taidan tietää toimenkuvan.
- Empä närki neuvoineni, annan nuorten omineen olla.
Vaan kun tukea tarvitsevat, olen apuun valmis aina.

* Käyn kylässä kutsuttuna, menen kun mummoa tarvitaan.
Esikoista ulkoilutan tai yön yhessä olemme,
kun on vanhemmat varattu, uutta pientä päästämässä.
* Oiva on miniä mulla; taitaa monet kädentaidot, kodinhoidossa kätevä. Kutoo sukat sakillensa, pitsit nyplää näyttelyihin.

* Vaan on kovia kokeneet nuoret; mielen mustan murheen alla.
Luoja lapsen rinnoilta riisti, vei viattoman Taivaan tarhaan.
* Toisiansa tukien antoivat ajan kulua, korjata suuren surun.
Saivat toisen tuudittavan uuden talonsa tupahan.
Hyvin pirttinsä pitävät, kunnialla kultaiset hoitaa.

* Oppivat lapset alati uutta, kasvavat siinä samalla.
Valmentavat vanhemmuuteen, tulevat turvaksi isoilleen.

* Tyttärelläni tomera poika, vallan veikeä vesseli.
Mietteliäs mies pikkuinen - ottaa asioista selvän.

* Esikoiseni metsämies, maalla monessa mukana.
Kun talkoolaista tarvitaan, aina apuna isännille.
- Riistanhoidossa rivakka, tähtäyssilmä tarkka.
Kaatuu isokin otus, kunnon kertalaukaisulla.
* Hyvin hoitaa leiviskänsä, vaikk´ei oo emäntää.

* * Rakkahat mulle rauhan antaa, vanheta tässä.
Turvana elämän ehtoossa, omat lapseni lähellä.
* Tärkeimmät timantit mulle; kaikki kolme komiata.

äiti, mummo ja anoppi