Jyrkällä rinteellä pieni talo.Kuljen polkua pitkin sen ovelle.Koputan.Liekö kotona ketään?
Oven viimein vanhus avaa
silmissään on sammunut valo.
Sisälle pyytää ja istumaan äärelle takan
ja hiljalleen tarinaansa kertoa alkaa.
Oli hänellä poika vahva ja ahkera töissään.
Ei valittanut,kaikesta huolehti
myös rakkaasta äidistään.
Mut pimeimpään yöhön hiipi murhamies.
Kuolema taudin toi
oli poika aamulla vainaa.
Niin sammui silmistä vanhuksen elämän valo.
Ja niin tyhjänä on nyt rinteellä pieni talo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miksi tapailla runon muotoa? Juttuhan on lyhyt ja kuiva kuin STT:n uutinen. Runo ja proosa, ei pitäisi sotkea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla