Mää kävi lenkkisaunas,
talo miäsväkkee varte.
Mut ny siäl ei ollu mont,
mää ja yks riski miäs.

Mää ole nähny se
talo pihas arken
menos ko muut o töis
ja pyhäsinki, lenkil.

Vähä ole vaa ihmetelly
keski-ikäst miäst .
Ei ol puhuttu mittää,
ei se o minnuu haitannu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mut ny me puhuttii,
ko muit ei ollu.
Ensi vaa mailma asioit.
Enempi mää taisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se sano, ettei se muist
niit kaikkii oikee hyvi,
ko sil o ollut aivoivarkti
jo nuaren, pari kertaa.

Se oli kahrekymmeneviire
ko se vaimo löysi se.
Se makas ove eres,
ettei ovi meinannu auet.

Ko se sairaalas heräs,
se ei muistanu mittää
kahrest viikost.
Ja viäläki muisti pätkii.

Soli ollu kova paikka,
ko se pantii eläkkeel,
elämä ja kaikki eres.
Nii nuaren, riski miäs.
 

Kiitos neuvosta.   Kyllä kai voisi, mutta sitten se ei olisi enää sama runo, sävy muuttuisi, varsinkin itselleni.     Kun kirjoittaa lapsuusmurteellaan, pääsee jotenkin lähemmäs aihetta, ehkä sitä jotenkin vapautuu sanomaan niinkuin lapsi, suoraan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla