On edessäni uusi vuosi,
niin salattu, ihmeellinen.
Se mitä mukanaan tuokin;
se on arvoitus ikuinen.
Â
Sen portit jo hiljaa aukee,
kaiken puhtaana nähdä saan.
Jo vanha muistoihin raukee,
jää ilot ja surut taa.
Â
Oli kirjava vuoden matka,
se oli seikkailu ihmeinen.
Oli joskus niin vaikea jatkaa,
joskus kuljin taas iloiten.
Â
Täällä vaihtuvat päivien hetket
ja tunteet sydämen.
Joskus kuumat kyynelten retket,
ovat seurana ihmisen.
Â
Ilon palsami hivelee hiljaa,
surunkyyneleet silmistä pois.
Taivas tuntee päivien virran,
kaiken kauniiksi tehdä voi.
Â
Taas luottaen uuteen katson;
mitä vuosi tuoneekaan.
Luojan kanssa kun siihen astun,
en pelkää ollenkaan.
Â