On edessäni uusi vuosi,
niin salattu, ihmeellinen.
Se mitä mukanaan tuokin;
se on arvoitus ikuinen.
Sen portit jo hiljaa aukee,
kaiken puhtaana nähdä saan.
Jo vanha muistoihin raukee,
jää ilot ja surut taa.
Oli kirjava vuoden matka,
se oli seikkailu ihmeinen.
Oli joskus niin vaikea jatkaa,
joskus kuljin taas iloiten.
Täällä vaihtuvat päivien hetket
ja tunteet sydämen.
Joskus kuumat kyynelten retket,
ovat seurana ihmisen.
Ilon palsami hivelee hiljaa,
surunkyyneleet silmistä pois.
Taivas tuntee päivien virran,
kaiken kauniiksi tehdä voi.
Taas luottaen uuteen katson;
mitä vuosi tuoneekaan.
Luojan kanssa kun siihen astun,
en pelkää ollenkaan.