SAMETTIKUOLEMA

Siniusva metsän syliin sulkee
pilvalaivat taivaan purjehtii.
Kutoo verkkoansa lukki
saalistaja yksinäinen
Aurinko on mailleen laskenut
Lukin hämäryyteen hylännyt.

Ei haittaa hämäryys verkon kutojaa
se taitavasti verkon solmiaa.
Päivänvalossa verkko saalistaa
Lukki verkon reunassa on piilossaan.

Saaliin kietoo verkkoon samettiseen
pehmeä on syli kuoleman.
Ei aavistaa voi saalis kohtaloa
jonka joutunut on omaksi.

Metsän siniusva,
kutoo lukki verkkoaan.

Juuli2014

.

SAMETTIKUOLEMA

Vierailija 19.11.2014 klo 19:16 Kaikki epätaiteelliset kokoontunet arvoimaan täysn pätemättöminä. Ei missään ole rajattu ketkä saavat antaa palautetta runoista, joita täällä kirjoitetaan luettavaksi. Epätaiteellista höpinää 19.16 vierailijalta
Lue kommentti