On tuo arvoituksellinen,
tämä ihmisen sielunelämä
sitä vierestä hetken,
joskin läheltä seurata
Mitä kaikkea siellä
onkaan tallella, mitä
siellä voikin pesiä,
siitä näemme osia
paloja siruja kappaleita
ehjiä murtuneita kovia
Koskaan ei voi kokonaan
nähdä, kokea mitä on...
pohjimmiltaan ihminen,
onko pehmyt hällä sisin
Missä on paikka surun
minne yltää ylpeys,
josko voisin vaivoin nähdä
sieluunsa silmin avoimin,
silloin löytyisikö paikka
onnen,
tunnistaisiko omakseen,
vai näkisinkö vallan toisen