On tuo arvoituksellinen,

tämä ihmisen sielunelämä

sitä vierestä hetken,

joskin läheltä seurata

Mitä kaikkea siellä

onkaan tallella, mitä

siellä voikin pesiä,

siitä näemme osia

paloja siruja kappaleita

ehjiä murtuneita kovia

Koskaan ei voi kokonaan

nähdä, kokea mitä on...

pohjimmiltaan ihminen,

onko pehmyt hällä sisin

Missä on paikka surun

minne yltää ylpeys,

josko voisin vaivoin nähdä

sieluunsa silmin avoimin,

silloin löytyisikö paikka

onnen,

tunnistaisiko omakseen,

vai näkisinkö vallan toisen