He syntyivät samaan perheeseen

ja yhdessä kasvoivat täällä.

Oli kotona rakkautta lapsilleen,

joka ilon ja itkun säällä.

 

Siellä he yhdessä leikkivät

ja tunsivat onnen päivät.

Joskus myös kinastelivat,

oli pieniä surun häivät.

 

Niin vierivät vuodet joutuisaan,

jäi lapsuuspäivien hetket.

Tuli nuoruuden valinnat, vaikeat,

joka viitoitti elämän retket.

 

Kaikki lähtivät omille tahoilleen -

kuka mistäkin paikkansa löytää!

Jäi lapsuuskoti – muistoineen,

sinne usein heidän aatokset liitää.

 

Nyt eri puolilla Suomen maan,

täällä sisarusparvi asuu.

Niin harvoin toisensa tapaavat

ja toistensa kanssa puhuu.

 

Mutta sisarussuhde kuitenkin,

täällä säilyy ainaisesti.

Niihin lapsuuskodin muistoihin,

he palaavat ahkerasti.

 

Onhan lapsuuskoti yhä paikoillaan,

mutta vanhemmat ovat jo poissa.

Ne syvimmät siteet sisaruksiin,

on luotu lapsuuden karkeloissa!