Meinasi jatkaa tyät
ko sare se lopetti.
Leppoo varte o yät,
jo äiti se opetti.

Mu tyäni o aika krouvii,
pilkkoo ja pinot puit.
Kesäl o tätä souvii
ja vähä hommii muit.

Mut sikko meinasi alkaa,
mää huamasi sisilisko.
Se siirteli vähä jo jalkaa;
mut seki o ihmise sisko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sikälis samat o hualet,
ko synnytys eres o sil.
Se maha o painost pualet,
kui se olis siirtäny, mil?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Soli pikkase ennää vail
aurinko lämpöö ja aikaa.
Mää tei sit ihmise lail:
se jatko luamise taikaa.

Hei ystävä, mukava kun huomasit kokeiluni.   En olekaan ennen yrittänyt yhdistää murrerunoa ja loppusoituja.  Lukijat voivat sitten arvioida, kannattaako kokeilua jatkaa.

Ei tämämän lajin runoilijoita tosiaan paljon ole näkynyt, omassa murteessani ainakaan.   Vaikka voisin kuvitella, että kun Karjala muutenkin on runonlaulajien maata, sieltä löytyisi myös tämän lajin runoilijoita.   Entä sitten laaja Pohjanmaa, kirjoittajia löytyy monenlaisia.    Heitä vain pitäisi tuoda julkisuuteen, se rohkaisisi muita yrittämään.

Tosin kustantajilla ja arvoistelijoilla  nykymaku on mennyt ihan omiin sfääreihinsä, joista lukijat eivät ole kiinnostuneet.

Kaunis kesä jatkukoon kaikille, kun se lopultakin näyttää alkaneen.  

Aikas erikoinen runo - murette mitallisena.   En muista äkkiä muita murrerunoilijoita mitallisen kirjoittajina kuin Nortamon Rauman murteella ja savolaisen Kalle Väänäsen.    Muistaako kukaan muu?     MItähän murretta tämä sitten lienee?   Aika hauska kuitenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla