Surustako vain sinut muistaisin,
sinun surustasi ja minun?
Ei suru ole koko maalaus,
se on vain yksi väri,
taustan väri
ja värejä on paljon, ilonkin.

Muistan sinut niin monesta;
varjokuvastasi ikkunassa,
kun aurinko laskee.
Ja jalkojesi jäljistä hiekassa.
Hiustesi väristä väkijoukossa
ja äänestäsi missä tahansa.
Muistan sinut kaikesta.

En vain surusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kiitän vastauksistanne ystävät, useimmiten ne ovat kirjoittajan ilo.    Kun olen uskaltautunut laittamaan tälle palstalle näinkin henkilökohtaisen runon, siitä voi päätellä, ettei se ole ihan uusi.   Kun kokemuksiin on etäisyyttä, kestää runokommentejakin toisin kuin ajankohtaisiin kipeisiin asioihin tai niihin liittyviin runoihin.   Ja runojahan voi kommentoisa niin monelta kannalta ja tavalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla