Joku putosi varpailleni,
vaikka se ei sattunut...
katselin ympärilleni,
mikä oli jalalleni tipahtanut
mutta niin kovin hiljaista,
oli luonnossa kaikkialla...
myöskin niin kaunista,
siniharmaan taivaan alla
...ja se olikin keltainen lehti,
joka koivusta maahan leijaili...
juuri kun kesä vasta mennä ehti,
syksyn kanssa jo hengailin
On mulla kuitenkin hieman ikävä,
kesän kasteista ruohonnukkaa...
enkä myös unohtaa voisi ikänä,
auringon lämpöä...hehkuvaa kukkaa
enkä sitä hetkeä kun aamuisin,
taivaan hehkuvaa rantaa...
ja myös itaisin ihastelin,
hukuttaen varpaani viileään santaan
Ja miten hellikään ihoani aurinko kesän,
sai suoniini virtaamaan villin veren...
yhä vieläkin valveille öisin herään,
tuntien kutsun kuohuvan meren
Joten lohtuasi kaipaan ystäväni syksy,
kiedo hellästi huntuusi usvan...
tauo hetkeksi sade, tyynnytä myrsky,
näytä koko loistosi uhkea ruska
enkä kohta enää kesää kaipaa,
on sylissävi lämpö liekin...
on yhtä lailla syksyssä taikaa,
vaikka maailmaan toiseen se viekin
