On puutarhassa kasvamassa
monenlaisia kasvin taimia.
Puutarhuri tahtoo ne puhtaasti kasvattaa,
että pientkin taimet ponnistella jaksaa.
Tarvitsee ne paljon rakkautta, ravinteita,
valoa ja vettä, kasvualustaksi
huolenpitoa ja hellyyttä.
Kouluttaakin niitä täytyy ja
kitkeä, huonot versot karsia.
Maapohja välillä muhentaa,
tilaa kasvulle antaa.
Siten ajallaan hedelmät kypsyä saa.
Näitä samannimisiä asioita pieni ihmistaimikin tarvitsee.
Läsnäoloa rakastavan vanhemman, se tärkeää on!
Rakastaen rajat asettaa, kanssaan ilot ja murheet jakaa.
Kun kyynel surun näyttää ja itku silmän täyttää,
turvaa antaa aikuinen, kuunnellen ja lohduttaen.
Silloin syli paras paikka lapsen on.
Kohta jo helpottaa ja silmät taas kirkastuu,
suupielet hymyyn kaartuu,
sen aikaansaa syli ja "hunajatee"!
Noin murheet iloon vaihtuu, mieli tyyntyy,
rukouksessa pyydetään, et' pieni turvallisesti kasvaa saa.
Jo hän suureksi varttuu ja vahvistuu.
Eikä aikaakaan kun hän täyden mitan täyttää.
Nuorempaa jo tukien kouluttaa ja rakkautta
sydämeltään jakaa.
Voisko rakkaus vallata ihmiskunnan,
jos yhdessä ihmiset kasvaa vois,
toinen toistaan hyväksyen, kannustaen ja tukien,
kunnioittaen ja kuunnellen.
Tähän Jumalan sana meitä opastaa,
Hän siunaten meitä ohjaa, kun tahdomme vaan.
