Mutkainen tie halki metsien, peltojen vie, moni syntyneen lapsensa sitä tietä kotiinsa toi,
eväät elämään lapselle antoi.
Silloin tie oli opin tie, kun lapset kirjansa koulusta kantoi, toiset paremmin oppi, toiset ei,
kaikkien tie kuitenkin elämään vei.
Rakkautta ja uskoa tulevaan tie silloin päällänsä kantoi, kun poika ja tyttö
toisilleen rakkauden valansa antoi.
Kaikki vannotut valat vaan kestäneet ei, tien kulkijat mukanaan surut ja murheensa vei.
Raskaat askeleet elämään kuuluvat kai, niitä jokainen kulkija kokea sai.
Niinkuin niittäjä pelloltaan viljan vie, kulkijat vaihtuu, mutta aina sama on tie.
Kaikki se vuorollaan perille tuo, oman tiensä jokainen kulkea saa, oman polkunsa taivaltaa.