Puristan kädessäni kulunutta, virttynyttä lauseenpartta:

rakastan sinua ikuisesti. En tunnista siitä sanaakaan.

Kuka lie keksinyt tuon lauseen, jota ei kukaan todeksi

uskokaan. On helpompikin tapa se kertoa: tiskirätti

käteen, ja sekös luo kotiin onnensäteen.

Tarvitaan vain kulunut, virttynyt rätti ja rakkaus lentoon lähti.