klo 20:47 | 24.4.2015
Kevät jo pitkällä valossaan
aamusta aurinko kirkkaana,
ken apeana miettis tahtoaan!
Tässä toivoa silmiin katsomaan.
Nää haaveet tallessa kaikki,
pian kielojen aika suvessa joutuu,
tuota aikaa kohti toivoni muistan
sen talletin kautta vaikeuksien
Tammikuussa talvea ajattelin
toivon asuvan tykönäni aivan
pois pakeni kotoa varkain,
en itkusta herennyt hetkeksi, en.
Jos palaisi, totuutta odottaa,
noin tiedän toivoni täyttyvän.
Kevät on kun sen aika saa!
Aika hetken ja haihtuu kesään,
mutta toivo kestäen pysyy.
Pian lähden taas kotoa
kolkutan toisen ovella,
josko tapaisin onnen sieltä.
Yhdessä kanssaan tulevan kohtaan,
toivossa eläen matkaa tekisin.
Seuraa meitä Facebookissa
klo 21:05 | 20.5.2015
Toivon paluu
Vierailija 27.04.2015 klo 08:39 Vierailija 25.04.2015 klo 22:36 Kovasti tuntuu turhanpäiväiseltä kirjoitella runoja, kuka niitä lukee? Eikö kenelläkään ole mielipiteitä? Ihan rehellisesti olisi mukava tietää miksi V. Määttäsen runoja luetaan, ja otetaan kantaa voittopuolisesti kehutaan, mutta ei muiden? Tietysti on niinkin, että jokaisella on oma tyylinsä kirjoittaa. Joku on yksinkertaisen tavallinen. Toisen tekstit ovat korkealentoisempia, tai romanttisia tai arkipäiväisiä. Ihan oma lajinsa on...
klo 9:45 | 4.5.2015
Toivon paluu
Vierailija 28.04.2015 klo 08:21 Vierailija 27.04.2015 klo 08:02 Mieli virkistyy valonen runoista. Kiitos! Tällaisena aamuna on helppo toivoa ja uskoa, ja haaveita pitää yllä. Eiköhän sentään haaveilla, jos ei ole haaveita ja odotuksia, mitä jää jäljelle? Tässä iässä!
