Kevät jo pitkällä valossaan
aamusta aurinko kirkkaana,
ken apeana miettis tahtoaan!
Tässä toivoa silmiin katsomaan.
Nää haaveet tallessa kaikki,
pian kielojen aika suvessa joutuu,
tuota aikaa kohti toivoni muistan
sen talletin kautta vaikeuksien
Tammikuussa talvea ajattelin
toivon asuvan tykönäni aivan
pois pakeni kotoa varkain,
en itkusta herennyt hetkeksi, en.
Jos palaisi, totuutta odottaa,
noin tiedän toivoni täyttyvän.
Kevät on kun sen aika saa!
Aika hetken ja haihtuu kesään,
mutta toivo kestäen pysyy.
Pian lähden taas kotoa
kolkutan toisen ovella,
josko tapaisin onnen sieltä.
Yhdessä kanssaan tulevan kohtaan,
toivossa eläen matkaa tekisin.