NAISET.

Naiset tuli taxilla, näyttäen nuorilta
uusissa vaatteissaan.
Askelin rennoin, katsella hennoin
menin kerralla ekstaasiin.

Maksoimme taxista, olihan se kallista
silti kaverillakin reakoi?
Sitten kiireellä, istuen kivellä,
minä aiheesta heille laulun värkkäsin.

Korkkasin putelin, huutelin ja suutelin
naisia, jotka taxi luoksemme toi!
Tunteisiin räiskyviin, hukuimme sarkasmiin,
silti värssyn heistä loin.

Mietin ja oivalsin, olin voimakastahtoisin,
tekisin mitä tahtoisin ja joukkoa johtaisin.
Tässä suulaassa seurassa kun maa oli kuurassa
silti kuorona laulumme soi.

Istuimme joukolla ja kädet kävi povella.
Pohja näkyi pullosta kun ilma täyttyi huurusta
kun koitti jo aamuinen koi.
Me lauloimme naisille, tammalle ja vaalealle,
tekemäämme laulua kai.

Leikkiähän se meiltä oli, lumikin maasta suli,
silleen kun sen kaiken ymmärssin.
Ryyppäsimme putelin, vinkkejä lauluihin utelin,
kai siinä öykättiin, kyllä siitäkin mainittiin.

Minä olin se mies jota rentuksi haukuttiin.
Naisia vaihdoimme, katseita
kaihdoimme.
Kessua vedimme, keuhkomme pilasimme,
maksakin sanoi irti sopimuksemme,
kun pulloista nautimme.
Silti laulu vain päässäni soi.

Puhuimme viisaita, istuimena kiviaita,
kummallakin flanelipaita ja edessä tienlaita.
Elämme, kuolemme, pois täältä muutamme.
Kohtaamme kohtalomme, sen kyllä tiedämme.
Kukaan ei mukaansa hautaan mitään ottaa voi.
Mutta silti täällä vaan laulumme soi.