Kun nuoruus on taakse jäänyt,
voi muistot herättää tuskaa,
näkyy edessä elämän syksy,
sen tuomaa tunteitten ruskaa.
Kestin kiihkoni kesän,
sen hekuman helteisen,
siihen hukutin uppeluksiin,
haparoivan nuoruuden.

Uin lähteessä epäilysten,
viilensin polttavan pinnan,
enkä tinkinyt elämältä,
maksoin kaikesta täyden hinnan.
Onnen kelloja kilistelin,
myös rakkaussuruni surin,
itkin salassa pettymykset,
hammasta yhteen purin.

Vaatimukset vartalon vaimenee,
palo polttavin sammua saa,
hengen hiillos hellyyttä hehkuu,
sydän seuraa viel janoaa.
Kun nuoruus on taakse jäänyt,
voi muistot herättää tuskaa,
näkyy edessä elämän syksy,
sen tuomaa tunteitten ruskaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla