"Hulluutta, hulluutta on tää maailman meno"
sanoi meidän mummo kun pappilasta palasi.
Oli fiinisti kysytty mitä mummo juo
ja kun ei uskaltanut sanoa, että teetä
kun ei ihan varmaksi muistanut
että pitikö sanoa Deetä.
Mummolla oli kaksi veskaa, oikein nimettyä.
Toisen nimi oli aluksi Pudjetti,
mutta heti piti keksiä uusi nimi sille
kun ei osannut sitä D-kirjainta sanoa
niinpä mummo risti sen Pörssiksi.
Toisen veskan nimi oli Henkivakuutus.
Pörssissä kannettiin kukkaroa ja lääkereseptejä
ja Henkivakuutuksessa olivat virsikirja ja nästyykki
jonka sisällä oli kolehtiraha.
Pörssin ympäri oli iedottu pakettinaru varkaiden varalle
ja sisälokerot oli suljettu vielä hakaneuloin.
Meidän mummon pörssiin ei sälleillä ole asiaa.
Mummo tykkäsi sälli sanasta, se sana kertoi kaiken retuperällä olevasta ihmisestä mummon mielestä.
Henkivakuutus-veskan kanssa voi liikuskella
rennommin, koska mummo arveli sen olevan Jumalan tahto
jos joku sen sieppaa ja löytää virsikirjan.
Kyllä se pistää pahemmankin sällin polvilleen hihitteli mummo mielessään.
Mutta tuo D-kirjain aiheutti mummolle harmia.
Apteekissa mummo pyysi T-vitamiinia.
Ruotsinkielisellä seudulla kun oltiin, niin kukaan ei ymmärtänyt.
Farmaseutit supisivat hyllyjen välissä aikansa
ja mummo lähti apteekista tervapullo kainalossa.
Ei kehdannut torjua kun toiset olivat noin typeriä.
Ei mummo ehtinyt eläissään oppimaan D-kirjainta vaikka lapsenlapset sitä yrittivät näyttää mihin kieli suussa pannaan sitä lausuessa.
Niin mummo luovi elämänsä tuulet ja tyynet kahden veskansa kanssa
ja päätyi viimein rauhan satamaan.