Aamulenkillä kulkeissain hongikkotiellä,

tänä aamuna varhaiseen aikaan.

Puiden kuulin mä kuiskivan toisilleen siellä,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

mitä kuulla mun korvani saikaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

- Onko kulkija eksynyt tutulta tieltä,

- mikä askelten riemua haittaa?

- voiko murhe noin syvältä riipaista mieltä

- mikä hartiat kumaraan laittaa?

 

- Sinä mietitkö kulkija mennyttä aikaa,

- vaiko tuleva mieltäsi haittaa?

- Sinä elää nyt hetkisen voit tätä taikaa,

- polun eteesi voimmeko laittaa?

 

Minä heille näin vastasin tielläni joskaan,

ei nyt aurinko milloinkaan loista.

Eikä minulla voi olla onnea koskaan,

hänen laistansa tavata toista.

 

Valo kuun mulle sammunut ainiaaks' lienee,

se mun silmäni kyyneliin kastaa.

Hänen tiensä pois luotani kauaksi vienee,

jos hän viestiini tähän ei vastaa.

 

Sinun vastaavan kuulin, vaikk nähdä en voinut

"Pois jo mielestäs murheet sä heitä".

Ei mun syömmessäin kellot oo kauniimmin soinut

sointi niiden, näin yhdisti meitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla