klo 19:58 | 16.11.2014
Ihminen, elämän merellä,
on joskus kuin tuuliajolla;
kun aallot purtta keinuttaa
ja kauaksi merellä kuljettaa.
On edessä aavaa merta vaan
ja pursi on pieni, purjehtijan.
Sen kotisatama missä lie -
on elämän merellä vaikea tie.
On tuuliajolla vaikeaa,
kun ei tiedä suuntaa oikeaa.
On yksin purressa matkaaja
ja majakka jossain kaukana.
On pelkoa täynnä ihminen;
kuinka löytää satamaan, pienoinen!
Ei kotirantaa missään näy,
kuitenkin enkeli vierellä käy.
Hän turva on pienen ihmisen,
on tuuliajolla joskus jokainen,
kun elämän meri vaahtoaa,
saa luottaa suureen Vapahtajaan.
Hän kotirantaan ohjaa tien,
tuuliajolta purren satamaan vie.
Ei tarvitse pelätä myrskyjä maan;
on taivas niin lähellä purjehtijaa!
Seuraa meitä Facebookissa
