Ihminen, elämän merellä,

on joskus kuin tuuliajolla;

kun aallot purtta keinuttaa

ja kauaksi merellä kuljettaa.

 

On edessä aavaa merta vaan

ja pursi on pieni, purjehtijan.

Sen kotisatama missä lie -

on elämän merellä vaikea tie.

 

On tuuliajolla vaikeaa,

kun ei tiedä suuntaa oikeaa.

On yksin purressa matkaaja

ja majakka jossain kaukana.

 

On pelkoa täynnä ihminen;

kuinka löytää satamaan, pienoinen!

Ei kotirantaa missään näy,

kuitenkin enkeli vierellä käy.

 

Hän turva on pienen ihmisen,

on tuuliajolla joskus jokainen,

kun elämän meri vaahtoaa,

saa luottaa suureen Vapahtajaan.

 

Hän kotirantaan ohjaa tien,

tuuliajolta purren satamaan vie.

Ei tarvitse pelätä myrskyjä maan;

on taivas niin lähellä purjehtijaa!