Konkkanokka kutjake Kuopijosta,

mies majastaa matalasta,

tajus tarpeesa tuannoe,

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

paperille päevälehe piirustel:

Sie impye imeläsuu,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

rynnäkäs rallattaja,

lemmekäs laakerlanne,

keppeekinttune kanane,

missi muheva, miettiväene.

Mie uros urautumato,

rustooja rakkaasriimije,

lurittaja lemmelaaluje,

viksu, vappaa, viisaskii...

Nimim. "Etitää vellin keittäjee".

Venla Viola, vualee virvasilimä,

vienosti vastas vonkaamissee:

Kah, miepä kontijoneeto kaeno,

sinnuu, kontijoherroo,

käämää kuhun - Ootokummussa

onnes outtaa, orhisein...

Konkkanokka kutjake Kuopijosta,

mies majastaa matalasta,

oevat ohjeet ohtaluussa,

volokkarin vauhtihi valjastel,

tulj takalihoessa tyrkylle tallustel,

tyhjänperrää toohotti, tyttövä tiijustel.

Tirsku tupasensa takkoo tyttöne:

Mie ounki missi mehevä, mannermaene,

mie mänenki mieluummi miehelle muulle

kui konkkanokalle, kutjakkeelle,

pijä sie vellis ja patas, pölöjä priha,

pahkapiä, pahaene poekane...

Jo riutu, räöty reissumies,

rakkavutta rinta ruakku,

viäns volokkarinsa vastamäkkee,

Kuopijontietä kaavas kosija katos,

huuma huaveitte hiipu, hävis. Adijos!

Voi turkanen! Yhäkö se ukko ehtii akkoo, ihan niinku luomuna pittäähi, vuan eekö sitä ou vieläkää löytynnä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla