Konkkanokka kutjake Kuopijosta,
mies majastaan matalasta,
tajusi tarpeensa tuonnoin,
paperille päevälehen piirusteli:
Sinä impye imeläsuu,
rynnäkäs rallattaja,
lemmekäs laakerilanne,
keppeekinttune kanane,
missi muheva, miettiväene.
Mie uros urautumaton,
rustooja riimijen,
lurittaja laalujen,
viksu, vappaa, viisaskii.
Nimim. Etitää ehtoopuuron keittäjöö.

Venla, vaalee virvasilimä,
vastas vienosti vonkaamissee:
Ka miepä kaeno kontioneeto,
sinnuu, kontioherroo, käämään kuhun,
Ootokummussa onnes outtaa, orhisein.

Konkkanokka kutjake Kuopijosta,
mies majastaan matalasta,
oevat ohjeet otsaluussa,
Volokkarinsa vauhtihin valjasteli,
tulet takalihoessaan tyrkylle tallusteli,
tyhjänperrään touhotti, tyttövä tiijusteli.
Tirskui tupasensa takkoo tyttönen:
Miepä missi, muusa mehevä, mannermaene,
mänen mieluummin miehelle muulle
kuin konkkanokalle kutjakkeelle Kuopijosta,
pijä puuropatas, pölöjä, pahkapiä pahalaene!

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Riutui, räytyi reissumies,
rakkavutta rintaa raakkui,
viänti Volokkarinsa vastamäkkeen,
Kuopijontielle kauvas kosija katosi,
humaluus haaveittensa hiipui, hävisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lohdutusta ukolle, joka ehtii akkoo.

Voi sie ukko pahane,
et oo mikkää lapane,
ku uskalsit akkaa ehtii,
oikein palstoilla lehtii.
Nyt puhaltellee uuet tuulet,
avaa netti, niin sieltä sie kuulet,
mite naiset,
nuo nauravaiset,
treffipalstoilla monilla,
jutunjuurilla somilla,
sinnuuki halajaa
ja muuttais talloosi matalaa.
Mie toivotan siulle etsintöjä hyviä,
ku valkkaat akanoista jyviä.

Toivoo; Lupiinin kukka

Sisältö jatkuu mainoksen alla