Olipa kerran akka ja ukko
ja pihalla kiekuva , komea kukko.
Akkapa tivasi ukolta taas kerran,
miten sais lempeä hivenen verran?
Ukko siis miettimään pulmaa moista,
miten vois lempiä ihmistä toista?

Tuumasta toimeen,takkahan loiste,
kynttilään valkea,
ettei ole ankea
tunnelma moinen,
kun mies käy toimeen.

Emäntä taljalle etehen takan,
joko on kansi löytänyt vakan?
Hetken ähellys,
melkoinen sähellys,
hiki jo pintaan.
Tuleeko virtaa
kyselee ukko
ja pihalla laulaa
yksinäinen kukko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Emäntä huokaa,
ei ymmärrä tuokaan,
äheltää tovin,
kuorsaa jo kovin.
Siinäkö kaikki,
miettii hän vaiti?

Siinä se tuhisee ukkoni omapikkuisen höpsö, mutta niin soma.
Silittää hiljaa urhoa tuota,
yhdessä tarvotaan elämän suota.
Vakaana kuorsaa uupunut hurmaan,
taidanpa kellahtaa kainaloon turvaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

-kirsikankukka55-

Sisältö jatkuu mainoksen alla