Usvainen harso peittää maan,

hämärä lankee maille.

Kosteaa hämyä katsella saan;

jää maailma valoa vaille.

 

Pisarat oksilla helmeilee,

ne näyttävät kirkkailta taasen.

Luonto itkee, kyynelehtii,

on pimeää, kaamosta vainen.

 

Minä taivaalle katson etsien,

olisiko valoa missään!

Mutta taivas on harmaa, pilvinen,

se on kuin ikävissään.

 

Kohta pilvien raosta valon nään,

se merkki on elämästä.

Tänään uskon uuteen, parempaan,

vaikka tiedä en huomisesta.

 

Se lahjaksi aina annetaan,

jokainen uusi päivä.

Siihen myös voimaa luvataan;

pois heitän jo huolien häivän!