Aamutuuli ravisti vaahteraa kaikin voimin,
yksinäinen lehti piti kiinni oksastaan.
Se oli kuiva ja hieman käpertynyt,
mutta ei suostunut otettaan irroittamaan.
Tuuli pullisti poskensa pulleiksi
ja puhalsi pitkään ja äänekkäästi.
Viimeinkin väsynyt vaahteranlehti,
otteensa oksasta kokonaan irti päästi.

Lehti leijaili kieppuen alas maahan,
eikä sitä pystynyt estämään kukaan.
Tanssi villin tanssinsa viimasta väristen,
toisten lehtien yrittäessä mukaan.
Mutta ne olivat tarttuneet maahan yöllä
ja jääneet ohuen kuurapeitteen alle.
Kohmettuneet kylmästä kankeiksi,
eivätkä kyenneet kohoamaan korkealle.

Tuulenpuuskan hiljennyttyä huokailuksi,
tuli puutarhaharava pitkine hampaineen.
Vedettyään lehdet suureen kahisevaan kasaan,
ihminen nosti ne lehtikoriin haravoineen.
Ja kiikutti korkealaitaiseen kompostiin,
pihan perälle, vanhan naavaisen kuusen luo.
Vaahteranlehti nukahti miettiessään,
mitä mullaksi muuttuminen mukanaan tuo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla