Kaamosajan pimeään,

sytytän nyt kynttilän.

Valon liekki pienoinen,

antaa lämmön suloisen.

 

Liekki hiljaa lepattaa

ja ajatukset johdattaa;

Valon juhlaan iloiseen,

taivaan suureen kirkkauteen.

 

Pimeää on täällä vielä,

harmaata on elontiellä.

Kaamos mielen masentaa,

liekin lämpö lohduttaa.

 

Ihmislapsi surun tuntee,

elontietä yksin kulkee.

Hämärä on aamuhetki,

jolloin alkaa päivän retki.

 

Valkene ei päivän koitto,

pieni liekki – suuri voitto.

Sydän hiljaa huokailee,

Valo sinne säteilee.

 

Lohdutuksen Valo antaa,

päivän kuormat kaikki kantaa.

Taivaan valo koskettaa,

liekki syttyy loistamaan!