Sen kuiskivan kuulen saunan nurkalta,

matkoille houkuttelevan ukonrahjusta,

vanhat maisemat uusiin vaihtamaan...

Hyss, valkoinen Lady, jo iisisti otetaan,

ei enää startata tielle ihan tuosta vaan,

ei ex-tempore -retket enää maistukaan.

Rakas, rujo ruostehelma, kertoa nyt yritän,

yhä silloin tällöin moottoriasi käynnistän,

kaasua painallan tovin kunnes sammutan.

Mikäpäs täällä, omassa pihassa, on olla?

Maailman meske ja menot ovat muualla,

kutsut ja kestit kuuluvat kuvaan nuorilla.

Kiersimme tellusta niin länteen kuin itään,

ja mitä jäi kaikesta käteen - ei juuri mitään!

Ilo vieras oli kulkureille, suru sitäkin tutumpi.

Annetaan nyt heidän mennä, joilla on aikaa,

aikaa pettyä ja aikaa taas kerran alusta alkaa.

Me, vanhat ja viisaat, me viihdymme varjossa!

Merikivi
Seuraa 
Liittynyt7.5.2014

Vanhus ja valkoinen Lady

Pidän siitä, että otetaan jokin kappale, esine, pieni yksityiskohta arjesta huomion ja tarkastelun kohteeksi, runon aiheeksi. Yhtä hyvin kuin jokainen ihminen on laulun arvoinen, sellainen on mielestäni vanha auto tai mehiläinen. Jos itselläni on jotain runollista periaateta, se on jotain sellaista, että mikän ei ole liian vähäpätöistä runoon. Vanhaan autoonkin liitty sentään paljon muistoja ja tunteita. Se ei ole vain kasa peltiä. - Mikä sekin olisi laulun arvoinen. Siis pidin runostasi.
Lue kommentti
Veijo A Määttänen
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Vanhus ja valkoinen Lady

Pikku breikin jälkeen olen taas puikoissa! Odottelen helteiden loppumista. Odottelen syksyä ja pakkaskirpeitä aamuja...kun vesilammikot ovat yöllä jäätyneet. Odottelen, että ilma on raikasta ja hyvää hengittää... Rakas, rujo ruostehelma, valkoinen Lady, eli ikääntynyt Mercedes-kärryni, jää nykyisin useimmiten odottelemaan sinne saunan nurkalle... Ps. Pariisiin pitäisi kyllä päästä, vielä edes kerran, ennen kuin lopulliseti lankeaa...ja veivin nurkkaan heittää.
Lue kommentti