Hyvin meillä muisti pelasi kunhan ensin vähän kelasi.

Sota-aikaa muisteltiin ja miten silloin pelättiin.

Pimennetyt ikkunat, hellalla kylmät kattilat, kun ei saanut tulta tehdä.

 

Desantit kun saapui taloon ja jos joutui huonoon valoon, ei siitä hyvä seurannut.

Pommikoneet taivahalla lapset piilossa ladon alla.

Pojalla silloin jo ääni kantoi, kun hän hälytyksen antoi; nyt vihollinen tulee!

 

Ruokapulaa kärsittiin, mutta jotenkin siitä selvittiin.

”Musta possu” piilossa sai lihoa kaikessa rauhassa.

Maalla kyllä ruokaa riitti, moni kaupunkilainen siitä kiitti.

Mekkokangas emännälle, voit ja lihat lähtijälle.

 

Monet paketit myös rintamalle kotien puolesta sotijalle.

Miehet lomille halajaa, mutta lapset ei tunne tulijaa.

Lapin poltti saksalainen, aseveli kehnonlainen.

 

Kun vihdoin loppui tää kauheus, niin alkoi ahkera aherrus.

Soita raivattiin Jussin lailla, ei kukaan ollut huolta vailla.

Raadettiin ja voitettiin pelot vaikka halla joskus veikin elot.

 

Kallis oli sodan hinta, suree huokaa moni rinta.

Mutta siitäkin me toivuttiin ja hyvinvointivaltio rakennettiin.

 

Osa Suomen kansasta joutui jättämään kotinsa.

Taakse jäivät laulumaat Karjalan kunnaat, lehdot, haat.

Ensin vähän pakosalla, sitten taas oman kurkihirren alla.

 

Nyt kun asumme tätä kotia, toivomme, ei koskaan enää sotia.

 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ !!