Päivä on kuin vihreällä lehdellä

rouskuttava tuhatjalkainen.

Se matelee kuin hitaasti laskeutuva tulva

välillä nousten välillä laskien.

Joen rannalla lainehtivat havisevat pellot kultaa,

niiden juuret yltävät vuosisatojen taakse,

mutta aika on vain veden vaimea sihinä.

Yksinäinen lyhde huojuu tuulessa

sen tähkät ovat jo tuleentuneet,

alhaalla virtaa tumma vesi.

Vanha tuomi kaartuu veden ylle.

Rantatörmällä uinuu valittaen vanha maja.