VISIITTI

VISIITTI

Sain minä vieraaksi perhosen
minä, peltojen kauhistus, pellonojien rumistus.
Oli perhonenkin vaatimaton, kai kaaliperhonen.
Niin me istuimme lähekkäin, minä ja perhonen.
Kaksi rumuuttaan surevaa.

Kuiskasi perhonen kielellä perhojen :
" Nyt en minä ole ainoa. Olet ruma sinäkin.
Ei vain minua tuijoteta sanota onpas se kalpea
ei tuommoinen ole perhonen mikä lie sittiäinen.
Vaan et ole kaunis sinäkään sinusta sanotaan
ei tuo ole kukka ensinkään mikä lie rikkaruoho. "

Hetken vaiti istuivat kai rumuuttaan surivat
kun  ilmestyi sittikuoriainen, nosti lakkiaan
ja kumarsi kohteliasti, ihan maahan asti :
"Saanko tiedustella, miten on päivä mennyt
kauniilla neideillä. Saanko pyytää apertiiveille,
punaiselle limonaadille. Rahkasammalbaarin. "

Ohdake perhoa vilkaisi. On  ennenkuulumatonta
kuoriainen drinkille pyytää meitä kahta kaunista.
Mutta voidaanhan me lähteä.
Ei ole muuta tekemistä meillä kahdella kauniilla.

Niin ne lähtivät.
Ne kolme kaunista.

Juuli-14