Se on yks hailee, jos -

hallitus on täynnä tolloja,

kaupan keskusliikkeet

jakaa potin keskenään,

verot nousee, palkat ei,

mummot ja papat

popsii pillereitä ja riutuu

lukituissa vaivaistaloissa.

Minä en enää välitä -

satakoon vaikka puukkoja

tai vanhoja akkoja helmat

korvissa, tulkoon trombit,

edetköön ebolat ja hivit,

rehottakoon rahan valta,

kasvakoon korruptio ja

kurjaliston nälkä ja hätä.

En pokkaa, vaan pyllistän -

lakien, säädösten ja pykälien

pykääjille, holhoajille, muka

hyvää tarkoittaville typeryksille.

Minä menen metsään, sytytän

nuotion, asetan mustakylkisen

pannun tulelle, keitän kahvit ja

kerron kullalle: välitän sinusta.

Yks hailee, jos...

...Keitän kahvit ja kerron kullalle ; välitän sinusta. Noin nätisti Määttäsen Veijo oli kirjoittanut runonsa loppuun. Tuota pitäisi useammin muistaa yhteisessä arjessa kertoa toisilleen. Jokainen näkee runossa jotain itselle sopivaa, johon voi samaistua. Mulle se kohta oli tuo, toisensa huomioiminen ja välittäminen
Lue kommentti