Kadun laitaa reunustaa rivi katuvalojen, valot ikkunoihin syttyy, myös kerrostalojen.

Jotkut asukkaista kaksin kulkee, moni yksin oven sulkee, kadulle jää kiire askelten.

Tämä päivä samanlainen, kuin oli eilinen, muutosta ei varmaankaan tuo edes huominen.

Asunnossa yksinäiset seinät ahdistaa, yölläkään ei siellä rauhaa saa.

Iltatuuli osuu ikkunaan, haalistunut verho hiljaa heilahtaa, katulampun valo seinää

pyyhkäisee, repaleinen Mona-Lisan kuva siellä hymyilee.

Jossain soivat onnen laulut, seinillä on elämäntaulut, joku luoksensa kai oottaa ystävää,

tämä vierellensä ehkä yöksi jää.

Ilta tummuu, talo nukkuu, nyt ihminen vois hetken levähtää, vaikka sammuu moni valo,

ei pimeäksi koskaan mene koko talo, aina joku jättää, edes valon vierelleen.