Yksinäni istun, ikkunasta katson!

Mun armaaniko tietä astelee

vai vierasko hän tuntematon,

ryhti askeleis kuin tuttua ois!

Aivan mun muistoni palaa.

Salaa mä itseltäin mietin,

kun kerran viel mä saisin

vierellein hänet kulkemaan.

Silmiinsä upottaisin katseeni

vannoisin jäämään luokseni.

Pitkin tietä tuntematon astuu

ikkunasta katson menoaan.

En tahdo enää tulta mielen

vaan rohkeasti elää päivät nää.