ET:n lukijan 70-luvulta peräisin oleva mustikkapiirakkaohje on huikean yksinkertainen ja juuri siksi niin herkullinen. Piirakkapohjan raikastaa sitruuna.

Lilli Hasselman sai 70-luvulla työkaveriltaan täydellisen mustikkapiirakan ohjeen. Hän poimii siihen täytteet salaisesta mustikkapaikastaan Lopella. Lilli kertoi ET:lle mustikkamuistoistaan.

Mikä mustikoiden poimimisessa on hauskinta?

Ehdottomasti eväät. Kävin lapsena äidin ja sisarusteni kanssa Tuusulan Sarvikalliolla mustikassa. Retken paras hetki oli, kun avasimme rapisevista kääreistä voileivät ja joimme marjamehua pullosta. Vaikka pikkutyttönä aika mustikkametsässä tuntui pitkältä, ei mustikan poimintaa tarvinnut suorittaa. Keräsimme marjoja pikku kuppiin ja kävimme kaatamassa ne äidin ämpäriin. Vieläkin pitää mustikassa olla eväät mukana.

Noukitko käsin vai poimurilla?

Ennen aina käsin, nykyään poimurilla. Tyylin vaihto johtuu siitä, että en jaksa enää olla metsässä kuin kaksi tuntia kerrallaan, muuten selkä väsyy. Tunti poimintaa, välikahvit, sitten toinen tunti perään ja kotiin. Poimurilla saa enemmän saalista, ja kotona on aikaa perata marjoja.

Yksin vai yhdessä?

Käyn mustikkametsässä ystäväni Auliksen kanssa. Salaista paikkaa emme kerro muille. Lapsenlapsia on hankala houkutella mustikkametsään, sieneen he lähtevät mieluummin. Taitan aina kotiin viemisiksi mustikanvarvun niille, jotka eivät olleet matkassa, jotta hekin saavat napsia mustikoita suoraan varvusta.

Lilli Hasselmanin mielestä mustikkametsässä pitää aina olla eväät mukana.
Lilli Hasselmanin mielestä mustikkametsässä pitää aina olla eväät mukana.

Syötkö saalista jo metsässä?

En koskaan syö mustikoita metsässä, sinne mennään keräämään. Keräämästä tultuani nautin kulhollisen mustikkamaitoa kotikeittiössä.

Mikä on tämän mustikkapiirakan ohjeen salaisuus?

Sitruunan raikastama voinen pohja ja mahdottoman paljon mustikoita täytteessä. Sain ohjeen 70-luvun alussa työkaveriltani ja olen leiponut sitä siitä lähtien. Tyttärenpoikani Olli pyytää aina nimipäivälahjaksi kokonaisen piirakan, jonka voi syödä yksin. Monet vieraamme tilaavat sitä etukäteen, kun tulevat kyläilemään.

Mustikkapiirakka

8-10 palaa

Pohja:

  • 2 ½ dl vehnäjauhoja
  • 150 g voita
  • 2 rkl sokeria
  • hyppysellinen suolaa
  • 1 rkl sitruunamehua

Täyte:

  • ½ l mustikoita
  • 2 dl sokeria
  • 2–3 rkl vehnäjauhoja

Päälle

  • 2–5 dl mustikoita
  1. Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
  2. Nypi jauhot ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon sokeri ja suola sekä sitruunamehu.
  3. Levitä leivinpaperi piirakka- tai irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle. Painele taikina pohjalle ja reunoille.
  4. Sekoita mustikoiden joukkoon sokeri ja vehnäjauhot. Kumoa mustikat piirakkapohjan päälle.
  5. Paista piirakkaa noin 30 minuuttia.
  6. Kumoa valmiin piirakan päälle tuoreita mustikoita.

Vinkki! Tarjoa lämpimänä vaniljajäätelön tai kylmänä vaniljakastikkeen kanssa.

Ihanaakin ihanammat muurikkaletut syntyvät vehnä- ja ohrajauhoja yhdistämällä. Nauti sellaisenaan tai marjojen ja kermavaahdon kanssa.

Suomen parhaat muurinpohjaletut

  • 1 l täysmaitoa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 2 1/2 dl ohrajauhoja
  • 1 kananmuna
  • 1/2 tl hienoa merisuolaa
  • voita paistamiseen
  1. Sekoita maito ja jauhot kulhossa. Anna turvota viileässä 4-5 tuntia.
  2. Lisää muna ja suola taikinaan juuri ennen paistamista. Taikina ei saa olla liian sakeaa, koska silloin se ei leviä tarpeeksi ohuesti pannulle.
  3. Kuumenna muurikkapannu ja levitä sille voita.
  4. Kaada 1 desilitra taikinaa pannun yläreunalle ja levitä se lastalla ohueksi, reikäiseksi kerrokseksi. Pannu on sopivan lämmin, kun taikina tarttuu siihen hyvin.
  5. Kun letun reuna on ruskistunut, irrota reunat lastan avulla ja anna letun paistua vielä hetki ennen kääntämistä. Käännä ja paista vielä hetki.
  6. Tarjoa lettu sellaisenaan, voilla siveltynä tai marjojen ja kermavaahdon kera.

Marenkilevyistä, kinuskivaahdosta ja raparperista koostuva pavlova on ihana herkku kevään ja kesän kahvipöytään.

Raparperipavlova

12 palaa

  • 7 kananmunanvalkuaista
  • 3 dl sokeria
  • ½ rkl maissitärkkelystä (esim. Maizena)

Täyte

  • 2–3 raparperinvartta
  • 2 rkl vettä
  • 2 rkl sokeria
  • 2 dl vispikermaa
  • 250 g rahkaa
  • ½ dl kinuskikastiketta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • (½ dl kinuskikastiketta)
  1. Laita uuni kuumenemaan kiertoilmatoiminnolle 135 asteeseen.
  2. Vatkaa valkuaisia sähkövatkaimella muutama minuutti. Lisää sokeri vähitellen. Vaahdota seos niin kovaksi vaahdoksi, että se pysyy kulhossa, vaikka käännät sen ylösalaisin.
  3. Siivilöi maissitärkkelys vaahtoon ja sekoita.
  4. Levitä vaahdosta kaksi kiekkoa (läpimitta 24 cm) kahdelle leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista marenkeja 1 tunti, vaihda peltien paikkaa ja paista vielä 30 minuuttia. Kytke uunista virta ja jätä marengit jälkilämpöön tunniksi tai pitempäänkin, jos marengit eivät ole rapeutuneet. Jäähdytä marengit.
  5. Kuori ja pätki raparperinvarret 5 cm:n pätkiksi. Lisää raparperit ja vesi kuumalle paistinpannulle. Anna veden haihtua ja ripottele palojen päälle sokeria. Jäähdytä palat.
  6. Vaahdota kerma sähkövatkaimella vaahdoksi. Lisää joukkoon rahka ja kinuskikastike.
  7. Kokoa kakku. Nosta marenkilevy tarjoiluvadille. Levitä kinuskikerma ja puolet raparpereista marenki-levyn päälle. Nosta sen päälle toinen marenkilevy ja muotoile loppu kermavaahto ja raparperit keoksi marengin päälle.
  8. Valuta kuorrutuksen päälle kinuskikastiketta.