Ikävä työpäivä takana tai maksamattomat laskut ahdistavat. Kotona tie vie pakastimelle ja käsi jäätelöpaketille. Makea helpottaa oloa, mutta miksi näin tapahtuu?

Mielihyväsyöminen on monelle nopein tie vähän parempaan oloon. Miksi näin käy? Miksi emme käänny ystävän tai kumppanin puoleen ja hae ratkaisua huonoon oloon keskustelusta tai läheisyydestä?

– Mielihyväsyöminen on aika mutkikas juttu. Varmasti ensimmäinen impulssimme siihen tulee siitä, että vauvana ensimmäinen kosketuksemme läheisyyteen ja turvallisuuteen on tullut juuri suun kautta, syömällä äitimme rintaa. Vauva saa makeaa, ravitsevaa nestettä, josta tulee hyvä olo – se lopettaa nälän aiheuttaman epämukavuuden tai jopa kivun. Se auttaa sekä psyykkisesti että fyysisesti. Tästä meille on varmasti tullut alun perin syvällinen mielihyvän sävy syömiseen, sanoo Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier.

Lue lisää aiheesta: Kärsitkö ahmimisesta?
Voit saada autoimmuunisairauden

Myöhemmin vanhemmat voivat toiminnallaan vahvistaa tätä vauva-aikaista mielihyväkokemusta. Monella vanhemmalla voi olla kiusaus palkita lasta ruualla, jos tämä on jostain syystä pahoittanut mielensä. Näin syntyy hyvin voimakkaita mielleyhtymiä, jotka saattavat säilyä koko elinikämme.

Aikuisenakin moni jatkaa vanhemmilta oppimaansa perinnettä, eli lohduttaa pahaa mieltään oma-aloitteisesti ruualla.

Tämä mielleyhtymä on mahdollista kehittää aivan itsekin. Moni meistä on ottanut tavakseen syödä aina television ääressä tai ”palkita itseään” kahvilassa käynnillä.  

– Silloin jos elämä on heittänyt eteemme jotain erityisen kivuliasta, jota mielemme on vaikeaa käsitellä, nopeaa mielihyvää tuovista keinoista haetaan helposti olon parannusta.

Mielihyväsyömisellä haetaan pikavoittoja

Tiedetään myös, että stressi ja masennus vaikuttavat syömiskäyttäytymiseemme kemiallisestikin. Stressin ja masennuksen vaikutuksesta erittyvät hormonit, esimerkiksi kortisoli, vaikuttavat välillisesti muun muassa kehomme kykyyn aistia kylläisyyttä. Tämäkin aktivoi mielemme mielihyvähakuisuutta, mikä saa meidät etsimään ”aivottomasti” toimintoja, jotka tuovat välitöntä mielihyvää.

– Tällöin emme oikein jaksa välittää syömisen pitkäaikaisista vaikutuksista, vain välitön helpotus ratkaisee, Pia Charpentier sanoo.

Näillä neuvoilla pääset eroon mielihyväsyömisestä

Miten mielihyväsyömisestä siitä voisi yrittää päästä eroon? Mitä siis tilalle? Pia Charpentier neuvoo, että kannattaa kiinnittää huomiota mielihyväsyömistä aiheuttaviin tekijöihin ja yrittää päästä niistä eroon.

– Ensiksi kannattaa pohtia, onko elämässä paljon stressiä aiheuttavia tekijöitä. Niin kauan kuin stressi syö voimia ja sekoittaa hormonitoimintaa, ongelmasta voi olla erittäin vaikeaa päästä eroon.

Toinen tärkeä tekijä on ruokavalio. Se kannattaa laittaa kuntoon ja varmistaa, että syö riittävästi vihanneksia ja hedelmiä.

– Ajattelisin, että ei kannata aloittaa vähentämisestä, vaan lisäämisestä. Aluksi lisätään kaiken vanhan päälle paljon vihanneksia ja hedelmiä, mutta myös kunnollinen liha, kala, kana ja kokojyvätuotteet on hyvä ottaa käyttöön. Tämä todennäköisesti jo itsestään vähentää huonon ruuan osuutta ja herkkuhimoa.
Herkut ovat hyvin sokeri- ja rasvapitoisia eikä elimistö saa niistä oikeita ravintoaineita. Siksi syömisen tarve pysyy, vaikka vatsa olisi jo täynnä. Keho pyytää jatkuvasti lisää ruokaa.

– Kun syöty ruoka on ravintotiheää, kehomme pääsee tyydyttymään ravitsemuksellisesti eikä sen tarvitse kokoajan hinkua suurempia määriä.

Kysy itseltäsi, mitä hyvää elämässä on

 Kolmas tärkeä tekijä mielihyväsyömisen taltuttamisessa on yleinen psyykkinen vointi.

– Kannattaa kysyä itseltään, mikä arjessa tai elämässä on sellaista, että jatkuvasti pitää lohduttaa itseään? Olisiko syytä tehdä jotain muutoksia ja pyrkiä sellaista elämää, josta voisi nauttia mahdollisimman paljon.

Vaikka ihminen ei voi kaikkia elämänolosuhteitaan muuttaa, esimerkiksi työpaikan vaihtaminen voi olla vaikeaa, voi aina tarkistaa omaa asennetta niihin.

– Asetta voi aina yrittää muuttaa. Keskitä huomiosi kaikkeen siihen, mikä elämässäsi on hyvää ja mihin olet tyytyväinen ja mistä kiitollinen. Monesti nimittäin ihan hyvääkin elämää eläessämme mielemme täyttyy kaikesta siitä, mitä meillä ei ole ja mikä puuttuu. Emme huomaa kaikkea sitä, mikä meillä jo on tosi hyvin. Joskus ihan avaamalla silmät oman elämän kauneudelle saattaakin huomata hyvinvoinnin avainten olevan ihan ulottuvilla kunhan niihin vain huomaa tarttua.

– Onni on enemmänkin olotila ja asenne kuin tietynlaiset ulkoiset olosuhteet.

Jos ongelma on paha, Syömishäiriökeskuksesta voi kysyä neuvoa. Ajanvaraus- ja neuvontapuhelin palvelee arkisin klo 9–11.30, ma–ti klo 13–14 sekä to–pe klo 13–14.

Lippaluomi on yläluomileikkauksen yleisin syy. Hyvä tulos saadaan sekä veitsellä että laserilla, kertoo silmätautien erikoislääkäri, silmäkirurgi Kaarina Vannas.

1. Miksi luomet roikkuvat?

Yläluomet veltostuvat kaikilla iän myötä. Ihon kimmoisuus heikkenee, koska elastaanin, kollageenin ja veden osuus ihosta vähenee. Luuston muotokin muuttuu.

Perinnölliset tekijät vaikuttavat muutoksen suuruuteen ja vauhtiin, eli jos vanhemmilla on roikkuvat luomet jo varhaisella iällä, niin on heidän lapsillaankin.

Pahimmillaan luomi estää näkemisen kokonaan.

2. Johtuuko luomien roikkuminen aina samasta syystä?

Ei. Roikkuvat yläluomet voivat tarkoittaa lippaluomea, kulmakarvan roikkumista tai riippuluomea.

Lippaluomi ja kulmakarvan laskeutuminen ovat oikeastaan sama asia: yläluomien ja otsan alueen kudos on painunut alaspäin ja yläluomet muodostavat ikään kuin lipat silmien päälle.

Riippuluomi eli ptoosi taas tarkoittaa sitä, että yläluomea nostava lihas on venynyt, osittain irronnut tai halvaantunut, jolloin yläluomi ei aukea normaalisti. Pahimmillaan luomi estää näkemisen kokonaan.

3. Korjaako leikkaus kaikenlaisen luomien roikkumisen?

Kyllä. Useimmiten tehdään lippaluomien korjauksia. Tyypillisiä potilaita ovat yli viisikymppiset naiset ja yli kuusikymppiset miehet. Raskaat luomet aiheuttavat muun muassa toiminnallista epämukavuutta, päänsärkyä ja silmien seudun väsymistä erityisesti lähityössä.

Yksityisellä Kela korvaa noin kymmenen prosenttia, kun leikkaus on tehty lääketieteellisen perustein.

4. Milloin leikkaus voidaan tehdä julkisella puolella?

Silloin kun luomen roikkuminen aiheuttaa toiminnallista haittaa ja esimerkiksi rajoittaa näkökenttää. On määritelty valtakunnalliset  kriteerit, joiden mukaan leikkaus on lääketieteellisesti perusteltu ja voidaan tehdä julkisessa terveydenhuollossa:

  • Ylimääräinen iho painaa silmäluomia niin, että yläluomet kääntyvät sisäänpäin ja ripset hankaavat silmiä.
  • Iho peittää näkökenttää niin, että siitä on haittaa.
  • Yläluomen reuna on laskeutunut alle kahden millimetrin päähän mus­tuaisen keskikohdasta.
  • Yläluomella esiintyvät, ihon hautumisesta johtuvat haavat tai tulehdukset.

Jos leikkauttaa silmäluomensa yksityisesti, Kela korvaa noin kymmenen prosenttia kuluista silloin, kun leikkaus on tehty lääketieteellisen perustein. Silloin potilas on myös oikeutettu palkalliseen sairauslomaan.

Yksilöllistä suunnitelmaa noudatetaan millimetrin tarkasti.

5. Miten lippaluomen leikkaus tehdään?

Toimenpide hoituu paikallispuudutuksessa. Poistettava ihoalue piirretään leikattavalle alueelle. Leikkauksessa muotoillaan silmäluomipoimu ja iho suljetaan ompeleilla.

Nykyään jokaiselle potilaalle tehdään yksilöllinen suunnitelma, jota noudatetaan millimetrin tarkasti. Suunnitelmassa otetaan huomioon myös rasvakudoksen tila. Toisinaan silmämunaa ympäröivä rasva on työntynyt eteenpäin luomen alueelle, ja tällöin ylimääräinen rasva poistetaan leikkauksen yhteydessä.

6. Voiko leikkaus mennä pieleen?

Ammattilaisen käsissä se on äärimmäisen harvinaista. Tärkeää on silmän alueen puhtaus ja hyvä hoito leikkauksen jälkeen tulehdusten välttämiseksi.

Julkisella puolella hinnaksi tulee pari sataa euroa.

7. Mitä yläluomileikkausmaksaa?

Julkisella puolella hinnaksi tulee pari sataa euroa. Yksityisellä puolella hinnat alkavat noin tuhannesta eurosta ja ovat keskimäärin 1 500 euron vaiheilla. Kannattaa kysyä ennen toimenpidettä kokonaisuuden hinta, koska usein päälle tulevat esimerkiksi poliklinikkamaksu ja tikinpoiston hinta. Jos leikkaus tehdään esteettisistä syistä, Kela-korvausta ei tule, ja potilas joutuu vielä maksamaan kirurgin palkkiosta 24 prosentin arvonlisäveron.

8. Mitä leikkauksen jälkeen pitää ottaa arjessa huomioon?

Auringolta kannattaa suojautua tehokkaasti noin puoli vuotta leikkauksen jälkeen. On myös maltettava odottaa meikkauksen aloittamista. Haavojen on hyvä antaa parantua pari viikkoa rauhassa. Meikki sinänsä ei ole huono asia, mutta meikkiä poistaessa silmää joutuu hankaamaan ja venyttämään, mikä ei tee hyvää vasta leikatulle alueelle.

Vertaile hintoja

  • Aava, useita paikkakuntia 1190 e
  • Cityklinikka, useita paikkakuntia 990 e
  • Clinic Estetic, Helsinki 1500 e
  • Eiran sairaala, Helsinki 1495 e
  • Estetiikka Mansurow, Turku 990 e
  • Mehiläinen, useita paikkakuntia, 1500 e
  • Pihlajalinna Laser Tilkka, Helsinki 1699–1849 e
  • Terveystalo,useita paikkakuntia, alkaen 1426 e
  • Silmäsairaala Valo, Helsinki ja Kouvola 1390 e
  • Sairaala KL, Jyväskylä ja Helsinki 1080 e
  • Plastic Surgery Center, useita paikkakuntia 2420 e

Meikkaus vai leikkaus?

Jos leikkaus hirvittää, voit avartaa katsettasi meikillä. Opettele muutama niksi, joilla saat silmät näyttämään suuremmilta.

  1. POHJUSTA luomet luomenpohjustusvoiteella, siten väri pysyy paremmin.
  2. TAPUTA tummaa luomiväriä koko liikkuvalle luomelle, luomivakoon ja siitä kulmaluun päälle niin, että luomiväri näkyy silmän päällä, kun katsot kohtisuoraan peiliin. Liikkuvalle luomelle voit levittää vaaleampaa sävyä, jos haluat. Mattaväri on parempi kuin helmiäis- ja metallisävyt.
  3. RAJAA luomet kevyesti aivan ripsien tyvestä. Aloita sisänurkasta ja paksunna hieman ulko-nurkkaa kohden. Käytä ripsiväriä reippaasti.
  4. SIISTIT KULMAT avartavat katsetta, nypi hajakarvat pois. Kovin kaarevat kulmakarvat saavat raskaat luomet näyttämään pulleammilta, joten kannattaa muotoilla kaari hieman kulmikkaammaksi tai suoremmaksi.

Kuusikymppinen Sinikka päätti leikkauttaa lippaluomet. Millaista se oli? Lue Sinikan kokemuksista sekä päiväkirjamerkintöjä toipumisesta:

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehdessä 3/2018

Roikkuvat yläluomet kiusaavat monia, mutta korjausleikkaus saattaa pelottaa. Kuusikymppinen Sinikka Klemettilä kyllästyi paineentuntuun silmänseudulla ja leikkautti luomet yksityisessä lääkärikeskuksessa.

Kyllä sinun kannattaisi leikkauttaa nuo yläluomet, sanoo silmälääkäri yhtäkkiä, kun olen uusimassa silmälaseja.

Mitä? Minunko? Olen yllättynyt. Tiedän kyllä, että minulla on raskaat luomet. Sukukuvissa vastaan tulee joukko samanlaisia koirankatseita, olivatpa kuvat isän tai äidin puolelta sukua. Mutta leikkaus ei ole juolahtanut mieleeni.

”Yläluomet roikkuvat varjostamassa näkökenttää.”

Lääkäri työntää peilin kasvojeni eteen ja kohottaa luomipoimua sormillaan.

– Katso nyt. Molempien silmien yläluomet roikkuvat varjostamassa näkökenttää.

Niinpä todella. En ole vain kiinnittänyt asiaan huomiota. Vai olenko sittenkin? Joka kerta, kun katson peiliin, nostan otsalihaksella silmäluomia, jotta katse olisi virkeämpi. Ele on niin automaattinen, etten ole sitä tiedostanut.

Kestääkö kukkaro?

Lääkärin kommentti jää mieleeni muhimaan, ja aika ajoin tarkkailen silmieni jaksamista. Tietokonetyöläisenä huomaan, että yleensä puolenpäivän jälkeen silmät alkavat väsyä ja otsalihas on lujilla. Suljen silmiä ja pyyhin luomia, jotka hiostuvat poimun alla.

Leikkauspäätös kypsyy parin vuoden kuluttua silmälääkärillä käynnistä. Myös työterveyslääkäri kiinnittää huomiota silmäluomiini ja suosittelee leikkausta.

”Julkisella puolella leikkaukseen pääseminen voi kestää.”

Menen näyttämään silmäluomia silmälääkärin suosittelemalla silmätautien erikoislääkärille, joka on myös silmäkirurgi. Toimenpide ei minua huoleta, kustannukset kyllä. Tavalliselle palkansaajalle noin 1400–1500 euroa on aika kova hinta.

– Voin kirjoittaa sinulle lähetteen julkiselle puolelle, mutta sen heikon resurssitilanteen takia leikkaukseen pääseminen voi kestää. Kriteerit leikkaukseen kyllä täyttyvät sinun kohdallasi. Silmäluomesi laskeutuvat ohimon puolelta selvästi jo kaventamaan näkökenttää.

Päätän ravistella säästöpossua.

Päivä 1: leikkauspäivä

Otan kotona peilin edessä viimeiset kuvat ”vanhoista” silmistäni. Kohta saan verhot pois näkökenttäni edestä!

Yhden aikaan päivällä astun yksityisen lääkäriaseman leikkaussaliin. Lääkäri piirtää tussilla minulle uudet luomet. Asetun kapealle pedille ja lasken pääni kakkuvuuan näköiselle tuelle. Leikkauspeite päälle ja hiukset toisen suojuksen alle. Hoitaja pudottaa silmiin puudutustipat sekä pyyhkii silmänseudun ja kasvot desinfiointiaineella.

”Ei vedetä sitten liian kireälle.”

– Ei vedetä sitten liian kireälle, en malta olla sanomatta.

Tiedän olevani huippuammattilaisen käsissä, mutta mielessä väikkyvät kuvat ihmisistä, joille joskus takavuosina leikeltiin pysyvä tuijotus.

Lääkäri puuduttaa ensin oikean silmäluomen. Puudutus käsittää monta pientä pistoa, jotka sattuvat aika il­keästi. Hengitän syvään, kuten hän neuvoo, ja oloni helpottuu.

Sitten en tunne mitään, kuulen vain äänet. Saksien klipsaukset, kun kudosta ja ihoa leikataan. Sihahdukset, kun verisuonten päitä poltetaan kiinni. Haavan ompelu on hiljaista, mutta tunnen kun iho venyy ja neula menee sen läpi. Aina välillä lanka laskeutuu poskelleni.

Sitten operoidaan toinen silmä. Juttelemme koko toimenpiteen ajan niitä näitä.

Noin puolen tunnin kuluttua suojukset poistetaan ja saan nousta istumaan. Katson peilistä silmiäni. Luomet ovat kauniin malliset, mutta turvotus saa minut näyttämään kierosilmäiseltä. Haavat on ommeltu siististi niin, että langasta näkyvät vain päät, jotka on teipattu ohimon puolelle kiinni ihoon.

Seuraavat kolme varttia makaan lepohuoneen sängyllä viiltävän kylmä jääpussi silmillä. Soitan miehelleni, että saa tulla hakemaan. Ilman saattajaakin saa lähteä, mutta silloin suositellaan taksikyytiä.

Hoitaja antaa minulle sidetaitoksia mukaan vuodon varalta ja ohjeet seuraavia päiviä varten. Tänään kannattaa pitää kylmää silmillä mahdollisimman paljon. Turvotus on pahin seuraavana päivään.

Silmän seutu täytyy pitää kuivana kaksi vuorokautta. Sitten saa mennä suihkuun, mutta kylpyyn ja uimaan vasta ompeleiden poiston jälkeen ja saunaan kolmen viikon kuluttua. Kumartelu ja kaikkinainen rehkiminen on kielletty. Joku oli kuulemma mennyt suoraan leikkaussalista mustikkaan, ja saanut kykkimisestä mahtavat mustelmat silmänympärystäänsä.

Kotona viilennän silmiä puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen käärityllä pakastehernepussilla. Hernepussi on paras, koska se muotoutuu hyvin silmänseudulle. Pyyhkeeseen jää pieniä veriläikkiä ja mietin, olenko painellut pussia silmäkuoppiin liian kovaa.

Otan ibuprofeiinia, koska silmänseutua kipristelee puudutuksen haihduttua. Lääkäri sanoi, että kovia kipuja ei ole juuri kenelläkään. Burana 400 riittää hyvin, ja monet eivät tarvitse sitäkään.

Pakastehernepussi käy silmilläni vielä monta kertaa illan mittaan.

2. päivä

Nukun yön tottelevaisesti selälläni. Pidän tyynyjä jalkojen välissä, jotta havahdun, jos yritän kääntyä.

Aamullakaan silmiä ei särje, mutta vähän kireiltä ne tuntuvat, vaikka luomet liikkuvatkin hyvin. Asetan taas hernepussin silmilleni. Viileys leviää miellyttävänä silmänympärystään.

”Silmäluomet ovat punaiset ja turvonneet koko päivän.”

Silmäluomet ovat punaiset ja turvonneet koko päivän. Levitän pumpulitikulla antibioottivoidetta haavoihin aamuin illoin, niin täytyy tehdä viikon ajan. Silmänaluset ovat vähän tummat, mutta isoja mustelmia ei tullut. Makoilen sisällä koko päivän.

Otan silmistä kuvia ja koetan nähdä lopputuloksen. Minusta näyttää, että oikean silmän leikkaushaava ei ole samalla tavalla kauniin kaareva kuin vasemman. Oikea luomi roikkui pahemmin – ehkä siitä ei voinutkaan tehdä ihan samanlaista kuin toinen? Toisaalta, ihmisen kasvot eivät ole symmetriset, joten on vain hyvä, että pieni ero jää. Näyttää luonnollisemmalta.

3. päivä

Turvotus on laskenut, kireyskin hieman hellittänyt, mutta näytän itkettyneeltä ja kuolemanväsyneeltä. Ehkä ompeleet kiristävät ja estävät silmän kunnollisen avautumisen. Pitäisikö luomia jumpata? Täytyy kysyä ohjeita vastaanotolla, kun tikit poistetaan viikon kuluttua leikkauksesta.

Uskaltaudun ihmisten ilmoille. Aurinko paistaa, joten pidän aurinkolaseja, myös kaupassa sisällä. Kassa katsoo minua pitkään.

Illalla pesen tukan. Koetan tehdä sen niin, ettei vettä valu kasvoille, vaikka kahden vuorokauden kuluttua vettä ei tarvitsisikaan enää varoa.

”Vaikeinta on muistaa, ettei kumartele.”

4.– 6. päivä

Vaikeinta on muistaa, ettei kumartele. Kengät pitää vetää jalkaan tuolilla istuen ja tavarat poimia lattialta kyykistyen tai polvistuen.

Silmänaluseni ovat muuttuneet keltaisiksi, mikä on mustelmien normaali värikierto. Kun nostan kulmiani, silmissä tuntuu vielä kireyttä, erityisesti sivuissa, missä teipit ovat.

Viikon kuluttua

Teippien ja ompeleiden poisto käy näppärästi viidessä minuutissa. Silmäluomet ovat edelleen vähän turvoksissa, mutta tulehdusta ei ole ja haavat ovat hyvin parantuneet.

– Meikata ei kannata vielä viikkoon. Meikkiä poistaessa saattaa joutua hankaamaan ihoa, ja se ei tee vasta leikatuille luomille hyvää, lääkäri perustelee.

”Sairauslomaa sain viikon.”

Muistan kysyä jumppaamisesta.

– Ei missään tapauksessa. Leikattujen kudosten pitää antaa toipua rauhassa.

Sitten on maksun aika. Lasku on vähän arvioitua korkeampi. Kela korvaa 111 euroa ja minulle jää 1 566 euroa maksettavaksi.

Sairauslomaa sain viikon, joka kului leikkauksesta ompeleiden poistoon. Tarpeen mukaan sitä annetaan enemmän, mutta toimistotyöläisenä katson olevani työkunnossa.

”Tulehduksesta ei ole merkkejä.”

Kahden viikon kuluttua

Vasemman silmän ulkokulmassa on kova patti. Huolestun ja otan yhteyttä lääkäriin. Hän varaa minulle ajan vastaanotolle.

Saan kuulla, että kaikki on hyvin. Tulehduksesta ei ole merkkejä.

– Haavakudoksen kovuus on normaalia. Se kuuluu paranemisprosessiin, joka kestää kaikkiaan noin kuusi kuukautta. Patti sulaa varmasti itsekseen pois, lääkäri sanoo.

Ja niinhän siinä käy.

”Ei enää otsanahan kiristystä eikä väsymisen tunnetta.”

Neljän kuukauden kuluttua

Olen enemmän kuin tyytyväinen ”uusiin” silmiini. Ei enää otsanahan kiristystä eikä väsymisen tunnetta silmänseudulla!

Arvet ovat vaalentuneet, mutta luomet ovat vielä hiukan punaiset. Toisinaan levitän niille vaaleaa luomenpohjustusvoidetta. Luomiväreihin tuskin enää panostan, rillirousku kun olen. Silmälaseista on sekin hyöty, että ne peittävät arvet.

Silmälaseista johtuu varmaan sekin, että harva on huomannut koko luomileikkausta. En huudellut siitä etukäteen, enkä näe jälkikäteenkään syytä mainita asiasta. Jos joku sattuisi ihmettelemään virkeämpää ilmettäni, voisin kertoa ja rohkaista leikkausta harkitsevaa ottamaan askeleen. Niin helppo ja palkitseva toimenpide oli.

Ennen:


Tämä on tilanne, kun rentoutan otsan. Luomet laskeutuvat ripsien päälle ja näkökenttä kapenee ohimon puolelta.


Jälkeen:


Kaksi kuukautta operaation jälkeen leikkausjälkiä ei huomaa muuten kuin jos sulkee silmät. Ja otsa lepää! Kuvat: Anna Huovinen

Voiko silmäluomileikkaus epäonnistua? Entä milloin leikkaus voidaan tehdä julkisella puolella? Silmäkirurgi vastaa yleisimpiin kysymyksiin:

 

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehdessä 3/2018

Silmäluomileikkaus tehdään paikallispuudutuksessa. Haavaompeleet poistetaan noin viikon kuluttua operaatiosta.

Haavakudoksen paraneminen kestää kuusi kuukautta.

Eniten leikkauksia tehdään 50 vuotta täyttäneille naisille ja 60 vuotta täyttäneille miehille.

Julkisessa terveydenhuolossa tehtiin vuonna 2016 runsaat 2000 yläluomileikkausta.

Yksityisesti tehtyjä, Kelan kovaamia yläluomileikkauksia oli vuonna 2016 vajaat 1 300.