ET-lehden lukija haluaa tietää, miten vartaloa pitäisi kannatella vesijuostessa. Miksi vyön päällä ei pitäisi maata?

Mikä on oikea vesijuoksuasento? Minua kiukuttavat uimahallissa ne vesijuoksijat, jotka näyttävät makaavan vyön päällä ja tekevän käsillä uintiliikkeitä. Olen oppinut, että pitää olla pystyssä ja vetää vettä käsillä vuorotellen edestä taakse. Onko uiminen tehottomampaa, jos makaa vyön päällä? 

– Marjatta

Fysioterapeutti Marianne Kyrklund vastaa:

Olet oppinut aivan oikein: vesijuoksussa ollaan enemmän pystyssä kuin vaakatasossa. Pieni vartalon etukeno, 15–20 astetta, on kuitenkin hyvä olla. Muuten selkä menee helposti notkolle, kun potkaiset jalan taakse.

Kun vesijuokset, tue selkääsi vatsalihaksilla vetämällä vatsaa kevyesti sisään. Pidä niska pitkänä ja hartiat alhaalla. Nosta polvia vuorotellen eteen ylös ja ojenna sitten jalka joka potkulla taakse suoraksi. Näin saat tehotreenin myös pakaralihaksille.

Lue myös: Miksi saan kramppeja vesijuoksusta? 

Koukista nilkka edessä ja ojenna takana. Pidä kädet lähellä kylkiä kyynärpäät koukussa ja kauho rytmisesti vettä sormet kuppina. Käsi- ja jalkaliikkeiden tulisi olla samanaikaisia mutta vastavuoroisia. Tempon muutoksilla saat vaihtelua vesijuoksuun.

Pystyasennossa juokseminen on tehokkaampaa kuin vyön päällä vatsallaan polskiminen. Pystyasennossa veden vastus on suurempi. 

 

Hiusten harmaantuessa muuttuu muukin kuin väri. Hoitorepertuaari ja muotoilutuotteet kannattaa päivittää harmaiden hiusten koostumukseen sopiviksi.

1. Käy kampaajalla teettämässä tilannetarkastus

Harmaantunut hius muuttaa usein myös tekstuuriaan. Siitä saattaa tulla lasimaisempi, karheampi, heikompi, kuivempi, kiillottomampi, tai yleensä jonkinlainen kombinaatio näistä.

Jokusen harmaan haituvan vuoksi ei hoito- ja muotoilurutiinia tarvitse erityisesti muuttaa. Kun hiuksissa on noin 20 % harmaata, alkaa se näkyä kunnolla. Kampaaja voi määritellä, kuinka paljon harmaita on ja paljonko yksittäisessä hiuksessa on harmaata. Tämä määrittely auttaa myös päättämään, kuinka hiuksia jatkossa kannattaa värjätä, kun oma harmaa halutaan kauniisti ja luonnollisesti esiin.

2. Pese ja hoida hiukset hohtaviksi

Kun harmaat hiukset sitten hallitsevat kuontaloa, kannattaa niiden koostumusta tunnustella tarkkaan. Ovatko ne kuivemmat, karheammat vai kenties kovin hentoiset?

Kosteuttavat hoitotuotteet sopivat kuiville hiuslaaduille ja hiuspohjille. Valitse siis kosteuttava ja ravitseva sampoo vakituiseksi hiustenpesuaineeksi. Koostumuksista löytyy keveitä ja tuuheuttavia tuotteita hennoille harmaille ja runsaasti ravitsevia öljyisempiä pohjia pörröisille tai karheammille kutreille.

Syväpuhdistus on tarpeen, jos käytät paljon muotoilutuotteita tai hius kellastuu tai väri muuttuu muuten turhan tunkkaiseksi. Syväpuhdistavaa, kirkastavaa sampoota kannattaa käyttää kerran parissa viikossa.

Hopeasampoo on sitten se varsinainen hopeisen tai grafiittisen hiuksen korostaja. Nämä sinisen ja lilan sävyjä sisältävät sampoot syventävät kauniisti viileitä sävyjä. Mitä kauemmin sampoo vaikuttaa, sitä viileämpi lopputulos. Älä lotraa näillä päivittäin, ellet halua sinertävää tai tunkkaista lopputulosta. Kerran viikossa on yleensä hyvä tahti.

Hoitoaine on viimeistään nyt lisättävä repertuaariin, jos haluat hallittavuutta, kiiltoa ja joustavuutta hiuksiisi. Kerran viikossa käytettävä tehohoito tekee ihmeitä kiillottomille, korppuisille tai himmentyneille hiuksille.

Vaikka hiuspohja ja hiukset ovat nyt kuivemmat, älä harvenna pesuväliä! Hiukset ja iho kaipaavat nimenomaan niitä pehmentäviä, kosteuttavia ja hoitavia aineita, joita saavat vain hoitotuotteista.

3. Ota käyttöön sopivat muotoilutuotteet

Myös hiusten muotoilutarpeet muuttuvat usein harmaantumisen myötä.

Oikein hentoinen hius kaipaa nyt volyymia, tukea ja vahvistusta. Loistotuotteita ovat hoitavat mutta napakan pidon antavat muotovaahdot sekä tuuheuttavat föönausnesteet.

Karhea, jouhimainen ja vaikeasti hallittava hius puolestaan kaipaa hoitavia öljyjä sekä joustavuutta, sileyttä ja kiiltoa lisääviä tuotteita kuten hiusöljyjä ja kutrit kuriin muokkaavia muotoiluvoiteita.

Jämäkällä hiuslakalla on taipumus tehdä kampauksesta kypärämäinen. Jos hiuskiinne on kampauksen käytössä tarpeen, valitse joustavan pidon antava kiinne ja muista suihkuttaa sitä tarpeeksi etäältä.

 

Asiantuntijat: Anna Järvinen/L'Oréal Finland, Heidi Alastaro/IdHair, Laura Bengtsson/Wella Professionals ja Tommi Ruskomäki/Goldwell

Ulla saa voimaa kylmästä vedestä. Hän on harrastanut avantouintia useamman vuoden.

Jo lapsena Ulla Maloney, 54, tarkisteli pakonomaisesti hellan levyjä, etteivät ne olleet päällä. Pakkoajatukset veivät Ullan lopulta sairauseläkkeelle.

Jo lapsena Ulla Maloney ajatteli, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Ennen kouluun lähtöä hän tarkisti, ovatko hella ja sähkölaitteet pois päältä, vaikkei ollut käyttänyt niitä. Lukioikäisenä ahdistavat ajatukset täyttivät pään. Ylioppilaskirjoituksissa Ullaa pelotti, että hän oli kirjoittanut koepaperiin älyttömyyksiä, kuten kirosanoja.

Vajaat 20 vuotta sitten ahdistavaan oloon löytyi selitys. Ulla oli juuri perustanut miehensä kanssa perheen ja tytär oli puolivuotias, kun hän sai pahan kohtauksen.

– Ajattelin, että en voi elää näin, varsinkaan vauvan kanssa.

Aviomies kannusti hakemaan apua, ja niin Ulla varasi ajan mielenterveystoimistosta. Lääkäri totesi Ullan kärsivän pakko-oireisesta häiriöstä.

– En tiennyt tämän olevan sairaus, jolla on nimi ja johon on tarjolla hoitoa ja lääkitystä. Luulin, että tämä on vain minun juttuni. Että olen ainoa.

Ulla kertoo OCD-oireiden nousevan pintaan erityisesti stressaantuneena. Oireet ovat lähinnä pakkoajatuksia, mutta myös tarkistamista.

– Saatan rynkyttää oven kahvaa niin, että se melkein lähtee irti.

Pakkoajatuksia on paljon erilaisia, ja niitä ilmaantuu koko ajan uusia. Eniten Ulla pelkää vahingoittavansa jotain ihmistä. Kun hän ohittaa autolla jonkun, hän pelkää osuneensa tähän.

– Kerran pelästyin ajaneeni jonkun päälle ja jouduin palaamaan samaan paikkaan uudelleen ja uudelleen. Ahdisti ja stressasi. Toivoin pääseväni kotiin turvaan.

Työstressi oli liikaa

Mielenterveystoimiston kautta Ulla pääsi psykoterapiaan. Lääkitystä hän on käyttänyt siitä lähtien. Vain kerran lääkkeet jäivät pois, kun perheeseen yritettiin hankkia toista lasta. Samaan aikaan perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja Ulla joutui jättämään työpaikkansa. Olo oli raskas. Masennus hiipi kuvioihin.

– Tuskin pääsin sängystä ylös. Kerran mies soitti kauppareissulta ja kysyi ostoksista. Ihmettelin, kuinka jollain on niin paljon energiaa, että jaksaa käydä kaupassa.

Masennusjakso kesti muutaman kuukauden. Sen jälkeen Ulla meni osa-aikatyöhön, ja se edesauttoi toipumista. Idea toisen lapsen hankkimisesta unohdettiin, ja Ulla jatkoi lääkityksen käyttöä.

"Työstressin loppuminen auttoi."

Muutaman vuoden kuluttua perhe muutti takaisin paikkakunnalle, josta oli lähtenyt. Ullan työ vaihtui kokoaikaiseksi, ja sitten alkoivat jatkuvat muutoksia.

– Työtehtäväni eivät pysyneet enää samanlaisina. Koin sen stressaavana, minkä seurauksena OCD-oireeni lisääntyivät.

Tästä alkoi sairauslomakierre. Sitten työviikko lyheni kahteen päivään, mikä teki Ullalle vaikeaksi pysyä ajan tasalla työasioissa. Lopulta lääkäri ehdotti työkyvyttömyyseläkettä. Eläke alkoi kolme vuotta sitten. Työuraa Ullalle oli ehtinyt kertyä 27 vuotta.

– Se auttoi. Työstressin loppuminen vaikutti mielialaani positiivisesti, vaikka minulla on pakkoajatuksia edelleen päivittäin.

Avanto antaa voimaa

Pakko-oireiseen häiriöön liittyy usein piilottelua ja salailua. Ullankin sairaudesta tietävät toistaiseksi vain harvat.

– Uskaltauduin tähän haastatteluunkin pohdinnan jälkeen. Aviomieheni on ollut kannustava ja ymmärtäväinen. Haluan, että OCD:stä kirjoitetaan aikaisempaa enemmän.

– Ne kenelle olen kertonut, ovat sanoneet, etteivät olisi ikinä uskoneet, että minulla on pakko-oireinen häiriö. Pään sisäinen myllerrys ei näy päällepäin.

Ulla on käynyt OCD-yhdistyksen vertaistoiminnassa ja sopeutumiskursseilla. Niistä hän on saanut tukea.

Eläkkeellä olo ei tunnu tylsältä, päinvastoin. Hänellä on kolme koiraa ja kissa, joista saa voimaa ja iloa. Myös rescuekoiratoiminta on lähellä Ullan sydäntä.

– Lisäksi urheilen ja tapaan ystäviä.

Lenkkeilyn lisäksi hän on harrastanut seitsemän vuotta avantouintia.

– Uinti on minulle "pakkomielle". Se auttaa jaksamaan.

  • OCD on lyhennelmä englanninkielisistä sanoista obsessive-compulsive disorder. Pakko-oireinen häiriö luokitellaan ahdistuneisuushäiriöksi. Siitä kärsii Suomessa 1-3 prosenttia aikuisista.
  • Sairaudella on selkeä ikä- ja sukupuolijakauma. Lapsuudessa tautiin sairastuneista valtaosa on poikia, kun taas 25 ikävuoden jälkeen enemmistö sairastuneista on naisia.
  • Yleisimmät pakko-oireet ovat tautien ja lian pelko, pakonomainen epäily sekä symmetrian tarve. Suurimmalla osalla potilaista esiintyy samanaikaisesti muita psyykkisiä häiriöitä, kuten masennusta.
  • OCD:tä hoidetaan psykoterapialla ja lääkkeillä. Vertaistuki ja potilasryhmiin osallistuminen voivat auttaa. Oireet helpottuvat usein iän myötä.