Äänikirja mukana kävelylenkillä ja hiukan musiikkia korviin siivoamista vauhdittamaan. Olemmeko siirtymässä lukemisen aikakaudesta kuuntelun aikakauteen?
Tiedätte ihmistyypin – kuulokekansalaisen. Hän on kosketusetäisyydellä aamubussissa ja lounasravintolassa, muttei kuitenkaan ole, sillä kuulokkeiden kautta hän on toisaalla.
Ehkä hän osallistuu tärkeään kokoukseen, kuuntelee suosikkiyhtyeensä uutta levyä, rentoutuu radiokanavalla, uppoutuu rikosromaaniin tai availee ystäviensä suosittelemia videolinkkejä.
Tiedätte ihmistyypin – kuulokekansalaisen.
Kuulonhuoltoliitto on jo ehtinyt ilmaista huolensa jatkuvan kuulokekuuntelun aiheuttamista kuulovaurioista, mutta kehitys herättää muitakin kysymyksiä .
Miten elämämme muuttuu, kun peitämme ympäristön äänet mieluisemmalla ääniraidalla? Loppuuko lukeminen? Kadotammeko kykymme ja kiinnostuksemme kuunnella mustarastaita ja matkakumppaneitamme? Uuvummeko jatkuvaan kuunteluun?
Kuulokkeiden esiinmarssi
1970-luvulla teinin henkilökohtainen äänimaailma oli sitä, että veti huoneensa oven kiinni, laittoi kasettimankan soimaan ja kuulosteli, missä vaiheessa vanhemmat saapuvat ovelle vaatimaan: ”Nyt se toosa hiljemmalle!”
Kun kasettimankasta keksittiin seuraavalla vuosikymmenellä kannettava versio eli korvalappustereot, katukuvaan tulivat kuulokkeet korvilla viihtyvät nuoret.
Ympäristömelu väheni, kun korvalappstereot korvasivat kannettavat mankat.
Ympäristömelu väheni, kun olalla ei kannettu enää kaiuttimella varustettuja mankkoja. Toisaalta korvalappustereoiden taakse vetäytyneisiin oli hankala saada kontaktia.
Älypuhelimien myötä nuorisoilmiöstä on tullut koko kansan huvi. Nyt kuulokkeiden taakse vetäytyvät myös varttuneemmat.
– Älylaitteiden ansiosta kuulokekuuntelu on yleisempää kuin koskaan ennen, Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Outi Ampuja sanoo.
Ampuja on tutkinut melua, melun historiaa, hiljaisuutta sekä ääniympäristön laatua. Hänen mukaansa olemme ensi kertaa tilanteessa, jossa lähes kaikilla on mahdollista elää ja liikkua itse valitsemassaan äänimaisemassa.
Lukemisen tulevaisuus
Ampuja pohtii, onko kuulokekuuntelu yksi oire siitä, että älylaitteiden loputon ärsyketarjonta saa meidät pomppimaan tekemisestä toiseen ja niin sanotusti multitaskaamaan.
Yhteen asiaan syventyminen vaatii aiempaa tietoisemman päätöksen. Samalla kirja oppimisen välineenä on väistymässä.
– Historiallisesti katsoen se, että tietoa hankitaan pääosin lukemalla, on lopultakin aika tuore ilmiö. Ennenhän oli vain pieni ihmisryhmä, joka osasi lukea, ja muuten taidot ja tarinat kulkivat sukupolvelta toiselle suullisesti. Nyt tuntuu, että kirjojen lukeminen vähenee ja siirrymme taas kohti kuuntelua.
Kirjan lukeminen ja kuuntelu eivät ole sama asia
Uusimmassa Pisa-tutkimuksessa yli 60 prosenttia suomalaisista pojista ja lähes 40 prosenttia tytöistä kertoi lukevansa vain, jos on pakko. Tämä lukemisen vastenmielisyys näkyy myös oppimistuloksissa.
Lukeminen vaatii paikallaanoloa, keskittymistä ja muiden aistiärsykkeiden karsimista. On vaikea lukea siivotessaan tai juostessaan, mutta kuuntelu luonnistuu silloinkin.
Kirjan lukeminen ja kuuntelu eivät ole sama asia. Suorituksena kirjan kuuntelu voi vaikuttaa tehokkaalta, mutta se ei tarjoa samoja hyötyjä kuin lukeminen. Lukutaito, luetun ymmärtäminen ja kirjoitustaito eivät kehity yhtä hyvin kuuntelevilla kuin lukevilla.
Hiljaisuus hoitaa
Kuulo on ollut ihmiskunnan eloonjäämisaisti, sillä se ei nuku yölläkään. Se varoittaa, jos ympäristössä tapahtuu jotain yllättävää.
Monet ääniin liittyvät negatiiviset terveysvaikutukset perustuvat juuri siihen, että ympäristön äänet pitävät elimistömme valppaana silloinkin, kun tarvitsisimme lepoa.
– Suorituskeskeisessä maailmassa on todella tärkeää, että aistiärsykkeiden virran saa myös poikki. Puhumme aivan liian vähän hiljaisuuden kiistattomista eduista, Ampuja sanoo.
Tutkimuksissa on huomattu, että hiljainen äänimaailma rauhoittaa. Pulssi ja verenpaine laskevat. Hengitys tasaantuu.
Hiljaisuudella on kiistattomia etuja.
Ampujan mielestä ei olekaan mikään ihme, että ihmiset hakeutuvat joogaan ja meditaatioon.
– Toivon, ettei hiljaisuudesta tule uutta yksilölajia, jota pitää lähteä suorittamaan, vaan tilaisuus hiljaisuuden kokemiseen olisi arjessa kaikkien saavutettavissa.
Kuulokekansalaisen taipumus rentoutua kuuntelemalla mieleistään äänisisältöä ei välttämättä rentouta hiljaisuuden tavoin ainakaan jatkuvalla syötöllä. Se ei myöskään korvaa keskustelua ja vuorovaikutusta.
– Jatkuva kuuntelu on aika yksisuuntaista. Se, että juttelee jonkun kanssa tai kuuntelee ympäröivää maailmaa, tarjoaa paljon enemmän mahdollisuuksia ja yllätyksiä.
Kohtuus kaikessa
Kuulokkeet ovat tuoneet mukanaan myös hyviä asioita. Niille, joille paikallaan istuminen on vaikeaa, kuuntelu ja liikkuminen voivat olla toimiva keino painaa asioita mieleen. Musiikki antaa myös virtaa töihin ja suorituksiin.
– Asiat eivät ole mustavalkoisia, vaan kohtuullisuus on tässäkin kohtaa avainsana.
Ampuja muistuttaa, että välillä kuulokkeet kannattaa riisua ja kokeilla, millaista on elää ilman jatkuvaa ääniraitaa ja kuuloärsykettä.
– Hiljaisuudessa on parasta se, ettei se vaadi mitään. Se antaa tilaa luovuudelle ja uusille ajatuksille.
Lue juttu ET-lehden numerosta 19/2022. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
