Joensuulainen Brita Wirnes, 60, pääsi eroon verenpainemittarikammostaan.

Olen aina ollut jojolaihduttaja. Jos elämässä on vastoinkäymisiä, alan syödä enemmän.

Viitisen vuotta sitten olin terveystarkastuksessa, jossa terveydenhoitaja mittasi verenpaineeni. Yläpaine oli yli 200.

Paine laski parissa viikossa tyydyttävälle tasolle.

Se oli yllätys. Olin uumoillut paineiden olevan nousussa, mutta en niin korkealla. Minulla oli ollut hyvä olo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Meillä on kotona verenpainemittari, jota aloin käyttää. Aloin myös tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Parin viikon seurannassa verenpaine laskikin tyydyttävälle tasolle, eikä lääkkeitä määrätty. Mittaukset jäivät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Herkkuja huoleen

Tänä keväänä vietin paljon aikaa kotona sisällä. Leivoin, käytin leivonnassa voita ja söin tavallista enemmän. Lihoin viitisen kiloa parissa kuussa. Olo oli melko stressaantunut koronauutisten keskellä.

Kun yritin käydä kävelyillä, tunsin, että minua alkoi huimata ja päätä puristi. Mittasin verenpaineen pitkästä aikaa: yläpaine oli lähes 200 ja alapaine lähes sata.

Lukemat olivat koko ajan koholla, se säikäytti.

Aloin mittailla paineita pari kertaa päivässä, ja lukemat olivat koko ajan korkealla. Se säikäytti. Soitin huolissani lääkärille. Meni vain tunti ja verenpainelääkeresepti odotti apteekissa.

Lääkitys aiheutti minulle kamalat oireet, muun muassa pahanhajuista hikoilua ja sydämentykytystä. Jouduin lopettamaan lääkkeiden käytön.

Sain lääkereseptin tunnissa.

Korkean verenpaineen riskit pelottavat, sillä isäni sai vanhemmalla iällä sydänkohtauksen, joka hoidettiin ohitusleikkauksella. Lähisuvussa moni käyttää verenpainelääkkeitä.

Tiedän, että lihominen nostaa minulla verenpainetta. Olen pienentänyt ruoka-annoksia ja syönyt puolet vähemmän. Vähensin suolaa ja jätin meetvurstit voileivän päältä. Olen pidentänyt kävelylenkkejä ja käyn lenkillä nykyään päivittäin.

Kevyempi olo

Toukokuussa paino putosi muutamassa viikossa viitisen kiloa. Verenpaineeni on palannut normaalille tai tyydyttävälle tasolle. Se kannustaa liikkumaan ja syömään kevyemmin.

Kunto on noussut, ja jaksan tehdä helposti kahdeksan kilometrin kävelyitä. Iltasyönnin ja napostelun olen jättänyt.

Lääkkeitä harkitsen, jos on pakko. Sopivan lääkkeen löytäminen tuntuu niin vaikealta.

Kuulostaa naurettavalta, mutta aiemmin en halunnut käyttää verenpainemittaria, sillä paineet tuntuivat kohoavan pelkästä mittaamisen pelosta. Onneksi mittarikammoa ei enää ole. Aion jatkossa seurata paineita säännöllisesti.

Koko jutun voi lukea ET-lehden numerosta 15/2020.

Vierailija

todella hienoa, itsekkin yrittänyt liikkua, vaan  aina on jalat kipeät, no jospa keväämmällä kipu helpottuu, myös diabetes vaivaa

Vierailija

Hyvä Brita, ja hyvää jatkoa myös! Minulla sama tilanne (ikää tosin reilusti enemmän), lääkkeet nykyään kokonaan pois, vaikka olen niitä on syönyt vuosikymmeniä. Yleensä on vain määrätty lisää ja lisää sekä lisäksi uusia lääkkeitäkin. Huh sitä lääkemäärää! Minulla ratkaisu tuli aika yllättäen ja nopeasti, kun paineet suorastaan romahtivat - ruuan muutosten ansiosta. Nyt ongelmien vuoksi jätin viimeisenkin lääkemurusen, mutta verenpaine on normaaleissa, aika hyvissäkin lukemissa. En silti suosittele kellekään lääkkeitten hylkäämistä noin vain, mutta kannattaa kokeilla muutoksia elämässään ja katsoa, mitä saa niillä aikaan. Lykkyä tykö!

Sisältö jatkuu mainoksen alla