"En ole turtunut makeaan, vaikka maistelen herkkuja joka päivä töissä"

Tällä hetkellä 31-vuotias Eero Paulamäki työskentelee Karl Fazer Caféssa Helsingin keskustassa. Hän on mies, joka suunnittelee sekä valmistaa rakenteita ja makuja. Leivoksia ja suklaaherkkuja.

Tuotteiden kehityksen ja valmistuksen lisäksi mestari kiertää maailmalla tarkkailemassa uusia suklaa- ja konditoriatuulia.
Ennen uraansa Fazerilla Eero kiersi työkseen ”puolen Helsingin konditoriat”.  Takana on tuhansia kakkuja, jälkiruokia ja suklaaveistoksia.

Eikö makean syöminen jo ala tökkiä, suklaamestari Eero Paulamäki?

– En ole turtunut makeuteen. Voi olla outoa, mutta vedän joskus irtokarkkejakin vielä kotona, vaikka syön – tai oikeastaan maistelen – makeita herkkuja joka päivä töissä, Eero naurahtaa.

– Viikonloppuisin tai lomalla karkin kulutukseni nousee räjähdysmäisesti. Ei tarvita kuin pitkä viikonloppu, niin jo seuraavana päivänä on pakko ostaa irtokarkkipussi.

Lue myös: Eero vinkkaa, mitkä ovat todellisen herkuttelijan lomakohteet

"Litsareita suklaasta"

Työ-Eeron suosikkiraaka-aine on suklaa. Sitä hän on käsitellyt melkein puolikkaan elämänsä ajan. Ensimmäinen suklaaveistos valmistui 16-vuotiaana, kun hän muotoili samppanjapullon tummasta suklaasta. Pian sen jälkeen hän alkoi opiskella alaa tosissaan ja on osallistunut useisiin konditoriakilpailuihin.

Menestystä on tullut paljon; muun muassa viime vuonna Eero sijoittui toiseksi World Chocolate Masters -kilpailun Pohjoismaiden karsinnoissa.

"Kukaan ei tunne suklaata täysin eikä kukaan osaa käsitellä sitä absoluuttisesti."

Jokainen, joka on joskus edes sulattanut suklaata, tietää, että se ei ole kaikkein helpoin leipojan raaka-aine. Se on herkkä aine, jonka työstäminen vaatii kärsivällisyyttä. Eeron mukaan suklaa on kiehtova, mutta erittäin ailahteleva ”työkaveri”.

– Kukaan ei tunne suklaata täysin eikä kukaan osaa käsitellä sitä absoluuttisesti. Suklaa saattaa antaa minulle pikkulitsarit ja herättää vaikka kesken tiukan kilpailun: ”Minä johdan tätä peliä, etkä sinä”. Olen käsitellyt kuitenkin niin paljon suklaata, että pärjään sen oikuttelevan luonteen kanssa. 

"Traumoja lapsuuden karkkipäivästä?"

Varhaisin suklaamuisto Eerolla on koulunkäynnin alkuvuosilta. Hän oli silloin 8-vuotias, joka suri kotoa pois lähtevän isänsä perään.

– Olin ihan rikki, kun isä lähti ”sotaan”, kuten silloin ajattelin YK-joukoista. Kun isä palasi Libanonista, toi hän aina mukanaan jättisuklaalevyn. Niitä hetkiä muistelen vieläkin ilolla ja herkällä mielellä.

Muuten Eeron lapsuudenkodissa karkkeja tai muita herkkuja ei paljolti näkynyt. Varhaisteinivuosien viikkorahalla hän osti sipsipussin perjantain karkkipäivänä – ja sen hän jakoi vieläpä ystävän kesken. Makea ei ollut mielessä vielä silloin niin paljon kuin se on nyt.

– Irtokarkkien ja muun makean kulutus on tullut kuvioihin mukaan selvästi nyt vanhemmalla iällä. Uskon aikuisten oikeasti, että olen sokerista fyysisesti riippuvainen. Ei minulle tule mitään vieroitusoireita tyyliin että kädet tärisevät tai muuta, mutta hakeudun aina jostain kumman syystä karkkien luo ja päädyn ostamaan niitä. Varmaan se on jotain lapsuuden traumoja, kun meillä oli kotona niin tiukat karkkipäivät, Eero naurahtaa.

"Vaimoni ei arvosta mitään makeaa."

Eerolla ja hänen vaimollaan on 5-vuotias tytär, joka myös ymmärtää jo hieman makean päälle.  Tytön suosikkiherkku on Geisha-patukka, hän sanoo.

– Eikä tämä ole työpaikkani maksama mainos, Eero vakuuttaa.

Hän nostaa Geishan myös yhdeksi omaksi suosikkisuklaakseen. Nyt oman lapsen kanssa siitä on tullut entistä tärkeämpi herkku.

– Meillä on sanaton sopimus, että kerran viikossa kauppareissulla ostamme patukan – äidiltä salaa – ja syömme sen puoliksi kotimatkalla.

Entä mitkä herkut kuuluvat Eeron ja hänen puolisonsa yhteisiin nautintohetkiin?

– Pyydän vaimoani silloin tällöin maistelemaan kehittelemiäni uutuuksia. Mutta hurmaamaan en ole päässyt vaimoani millään herkuilla, sillä hän ei arvosta mitään makeaa.

Muita naisia suklaamestari aikoo ”hurmata” parin viikon sisällä oikein urakalla. Eero työstää parhaillaan uutta Naisten päivän leivosta, jonka lanseeraus on 8. maaliskuuta vietettävän merkkipäivvän tienoilla.  Suunnitteluvihkon sivut ovat täynnä värikkäitä kuvia ja ainesosia, jotka ovat osin vielä salaisuus.

– Naistenpäivän leivoksessani on ainakin mansikkaa, raparperia, valkosuklaata ja pistaasia. Tämä leivos käynnistää kevätsesongin: Siihen tulee hämmentäviäkin geometrisia muotoja sekä paljon väriä, paljastaa Eero Fazerin uutuusleivoksesta.

Tarkkaa työtä valkosuklaan parissa.

"Miksi ei ole prinssikakkua?"

Väridiggari. Sellaiseksikin Eero itseään kutsuu. Hän kertoo pitävänsä todella paljon piirtämisestä ja värien kanssa askartelemisesta. Miehen Instagram-kuvatilillä näkee välillä veikeitä piirustuksia, kun hän suunnittelee uusia tuotteita.

Henkilökohtaista makuaan Eero kuvailee puolestaan perinteiseksi. ”Old school” -herkut ovat iskeneet parhaiten, hän mainitsee – vaikka vielä lapsuudessa hän ihmetteli isoveljensä kakkuinnostusta.

– Atte-veljellä oli omituinen fiksaatio prinsessakakkuun. Kummastelin pitkään, miksi hän himoitsee prinsessakakkua, joka on vielä vihreä. Ei vihreä ole prinsessojen väri. Miksi se ei ole prinssikakku?

– Valitsen mieluummin perinteisen, hyvän tuotteen kuin jonkun monen maun mix-härpätyksen, joka on kuuminta hottia. Ne ovat yleensä tekemällä tehtyjä. Aidot maut ovat mieleeni. Kesällä nautin yli kaiken suomalaisista mansikoista ja käytän niitä raaka-aineena.  Ne ovat neljä kertaa parempia kuin Italian metsämansikat.

"Aidot maut ovat mieleeni.
Kesällä nautin yli kaiken suomalaisista mansikoista."

Kun Eerolta kysyy hänen makeimmasta elämyksestään, vastauksia tulee monta ja nopeasti.

Mansikoiden lisäksi Eeron vakioherkuksi on muodostunut muun muassa konditoria-leipomo Laurellin mansikkakakku – joka on tehty yhdestä munasta. Tämä pieni herkku lähtee mukaan yleensä kerran vuodessa, juhannuksen aikaan tutusta hämeenlinnalaisesta konditoriasta, jossa Eero on itsekin työskennellyt aikoinaan.

Ulkomailla koetuista herkkuhetkistä yksi on ollut Eerolle ylitse muiden. Siihenkin liittyy klassikkoherkku – hieman yllättävä sellainen, kun ottaa huomioon pikku-Eeron ihmettelyt veljensä makumieltymyksistä.

– Vuonna 2002 olin koulussa ja hetken aikaa Ruotsissa vaihto-oppilaana. Söin ensimmäistä kertaa siellä klassista prinsessakakkua ja olihan se kokemus: Päällä oli oikeaa marsipaania, jonka sokeri-mantelisuhde on 50–50. Suomessa kun yleensä käytetään marsipaaniversiota, jossa on vain kolmasosa mantelia, selittää Eero ja jatkaa:

– Prinsessakakun oli tehnyt kuninkaallinen hovihankkija ja sen kyllä huomasi. Kakku oli jäätävän hyvää, niin aidon makuista – vihreästä väristä huolimatta.

Eero Paulamäki x 6

1. Ikä: 31 vuotta.

2. Asuinpaikka: Vantaa

3. Ammatti: Karl Fazer Cafén kondiittorimestari.

4. Edellisiä työpaikkoja: Konditoria Laurell, ravintola La Société du Cochon, Stadin Ammattiopisto ja suklaakauppa Chjoko.

5. Perhe: Vaimo, tytär ja kaksi koiraa.

6. Harrastuksia: Piirtäminen, sisustaminen, kuntosali, konditorioiden kiertäminen.

Eeron Instagram-kuvat löydät osoitteesta: instagram.com/eeropaulamaki